UE6-kurssilla oppilaat ovat käsitelleet uskonnon ja median välistä suhdetta
ja kirjoittaneet kurssitöinä omat uskontoon liittyvät uutisartikkelinsa.
Nykypäivän yhteiskunnassa ihmisten käsitys uskonnosta on voimakkaasti
medioitunut: julkisuusvälineillä on valta määrittää, millaista näkyvyyttä eri uskonnot saavat. Uutistoimittajien roolissa oppilaat ovat käytännön kautta tutustuneet
siihen, kuinka tämä tieto uskonnoista rakentuu mediassa. Oppilaiden artikkeleissa
luodaan henkilökuvia tärkeistä uskonnollista vaikuttajista, analysoidaan
uskontojen kentässä tapahtuvia muutoksia, sekä tuodaan esiin erilaisia
konflikteja ja epäkohtia. Artikkeleidensa kautta oppilaat ovat osallisina
medioituneen todellisuuden luomisessa. Nämä tekstit tuovat esiin erilaisia
näkökulmia siihen, miten uskonto vaikuttaa nykymaailmassa.
Yhdysvaltojen kansalaisuskonto ja uskonnon rooli presidentinvaalikampanjassa
Lotta Honkonen ja Viivi Ramstedt
Kansalaisuskonnoksi kutsutaan valtioon ja yhteiskuntaan liittyviä ajattelu- ja toimintatapoja, jotka ovat osittain uskonnollisia. Yhdysvaltojen kansalaisuskonto näkyy monilla eri osa-alueilla. Kansalaisuskonto ei kuitenkaan ole suoraan valtion palvontaa. Se on myös erillään kirkoista ja muista uskonnollisista yhteisöistä. Kansalaisuskonnolla selitetään yhteiskunnan olemassaoloa ja sen avulla yhteiskunta pyritään myös pitämään koossa. Kansalaisuskontoa voidaan käyttää manipuloivasti hyödyksi ja esimerkiksi presidentti-instituutio on hyödyntänyt tätä jo vuosisatojen ajan.
Kansalaisuskonto voidaan jakaa opillis-myyttiseen, eettis-legaaliseen sekä materialis-rituaaliseen osa-alueeseen. Opillis-myyttiseen osa-alueeseen lasketaan puritanistinen ja valistuksellinen ajattelutapa. Puritanistisen ajattelutavan mukaan juuri yhdysvaltalaiset ovat ”valittua kansaa”, jotka Jumala on valinnut. Tämä Jumala ei ole esimerkiksi kristinuskon tai juutalaisuuden Jumala. Hänelle tärkeämpää ovat järjestyksen ja lain kunnioittaminen kuin ihmisten pelastuminen. Tämä puritanistinen ajattelutapa näkyy Yhdysvalloissa myös kohtalonuskona eli ihmiset ajattelevat Jumalan suojelevan nimenomaan Yhdysvaltoja. Yhdysvallat pyrkii myös näyttämään kansainvälistä esimerkkiä muille maille ja tämä näkyy esimerkiksi Yhdysvaltojen johtavassa roolissa median maailmassa. Valistuksellinen ajattelutapa liittyy puolestaan demokratiaan ja tulee esille esimerkiksi itsenäisyysjulistuksessa.
Eettis-legaalinen ajattelutapa näkyy suurimmalle osalle ihmisistä tärkeissä arvoissa. Näitä ovat esimerkiksi menestyminen, lojaalius ja isänmaallisuus. Käytännössä tämä näkyy maanpuolustuksen tärkeydessä ja isänmaan puolesta uhrautumisen hyväksyvässä kulttuurissa. Materiaalis-rituaalinen osa-alue keskittyy konkreettisiin asioihin. Tällaisia ovat pyhät paikat, ihmiset ja esineet. Perustuslaki, lippu ja kansalaishymni ovat näistä kenties tärkeimpiä. Perustuslain tärkeyden huomaa esimerkiksi presidentin virkaanastumispuheessa. Tuleva presidentti vannoo valassaan säilyttävänsä, suojelevansa ja puolustavansa Yhdysvaltojen perustuslakia. Tämän jälkeen hän pyytää vielä Jumalalta apua tehtävänsä toteutumiseen.
Yhdysvaltojen perustuslaissa kaikille ihmisille taataan uskonnonvapaus. Yhdysvalloissa valtio ja kirkko on erotettu toisistaan. Silti uskonnon rooli yhteiskunnassa on erittäin vankka. Uskonto näkyy sekä taloudessa että politiikassa. Esimerkiksi yhden dollarin setelissä lukee In God we trust eli luotamme Jumalaan. Historia antaa joitakin vastauksia siitä miksi uskonnolla on niin suuri rooli. Suurin osa ensimmäisistä Yhdysvaltoihin tulleista siirtolaisista oli Euroopasta uskontonsa vuoksi paenneita. Tämän vuoksi he pitivät uskonnonvapautta erittäin tärkeänä, mutta uskonnolla oli suuri merkitys heidän elämässään. Tämä heijastuu vielä nykypäiväänkin.
Monille amerikkalaisille on jo pitkään ollut tärkeää, että Yhdysvaltojen presidentti on vahvasti uskonnollinen. Myös kansalaisuskonnon näkökulmasta presidentti on erittäin tärkeä, sillä jopa 75% yhdsyvaltalaisista ajattelee presidentin vallan olevan jumalallista alkuperää. Nämä syyt ovatkin johtaneet siihen, että uskonto on hyvin vahvasti esillä maan politiikassa. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on käynnissä presidentinvaalikampanjoita. Kampanjoissaan presidenttiehdokkaat, kuten Donald Trump ja Hillary Clinton ovat pyrkineet näyttämään yhdysvaltalaisille myös uskonnollisen puolensa. Hillary Clinton on muun muuassa pitänyt puheen Foundry Unitedin metodistikirkossa. Puheessaan hän viittasi olevansa "metodisti syntymän ja valinnan kautta".
Hillary Clintonin vastaehdokas Donald Trump ei puhu uskonnollisesta elämästään yhtä avoimesti kuin Clinton. Amerikkalaisten silmissä Trump näyttäytyykin yllättävän vähä-uskonnollisena. Itse hän kuitenkin uskoo saaneensa Jumalan siunauksen mahdolliselle presidentin uralleen. ”Minä tulen olemaan mahtavin työpaikkojen presidentti, jonka Jumala on koskaan luonut.” sanoo Donald Trump puheessaan, jossa hän julistaa ehdokkuutensa vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Hän on myös sanonut uskovansa Jumalaan ja olevansa tapakristitty.
Pew-tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan 27% yhdysvaltalaisista aikuisista on hyvin tärkeää, että presidenttiehdokas jakaa heidän uskonnolliset mielipiteensä. 51% tutkimukseen osallistuneista sanoo myös epätodennäköisemmin äänestävänsä ateistiehdokasta. Tämän takia puolueet ja ehdokkaat joutuvatkin usein vakuuttamaan kansalle kristillistä uskoaan. Tämä tapahtuu käytännössä siten, että esimerkiksi erilaisten tilaisuuksien lopussa ehdokkaat toivottavat yleisölle Jumalan siunausta. Aina uskontonsa esille tuominen ei kuitenkaan ole kannattavaa, sillä esimerkiksi konservatiivikristityt kannattavat epätodennäköisemmin mormoniehdokkaita.
Lähteet:
Lampinen, Tapio: Uskonto ja politiikka, 1995, Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 196
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/uskon/pg/haverinen/valkoise.pdf
http://www.senate.gov/civics/constitution_item/constitution.htm
http://www.pewforum.org/2016/01/27/faith-and-the-2016-campaign/
Kristittyjä vainotaan nykyisin enemmän kuin koskaan
Ida Salonen
Toisin kuin moni uskoo, kristittyjen vainot eivät ole vain pala historiaa. Tälläkin hetkellä kristityt ovat maailman suurin vainottu ihmisryhmä. Viime vuonna uskonsa puolesta kuoli 7000 kristittyä. 350 miljoonaa kristittyä elää vainottuna noin 65 maassa. Pahinta vaino on esimerkiksi Irakissa, Syyriassa, Iranissa, Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa ja Eritreassa. Näitä maita yhdistää se, että niissä ei ole uskonnonvapautta. Valtiot ovat myös islamilaisia.
Open doors on vainottuja kristittyjä tukeva järjestö, joka auttaa ja tukee hädän alla eläviä kristittyjä. Toiminta Suomessa on alkanut vasta keväällä 2015, mutta maailmanlaajuisesti järjestö on toiminut jo vuodesta 1955. Järjestön kautta jokaisella on mahdollisuus auttaa. Kysyttäessä järjestön Suomen osaston johtajalta Miika Leinoselta vainojen syytä, hän ei kuitenkaan nosta Islamia erityiseksi vainojen aiheuttajaksi. Hän kertoo, että esimerkiksi hindulaisten ja buddhalaisten munkkien harjoittama vaino kristittyjä kohtaan ei ole Suomessa tuttua, vaikka sitä esiintyy esimerkiksi Intiassa ja Myanmarissa. Suurimmaksi syyksi vainoihin Leinonen nostaakin pelot ja harhaluulot. ” Siksi on tärkeää, että myös Suomessa on uskonnonopetusta, etteivät täysin vääristyneet käsitykset tai harhaluulot kristinuskosta pystyisi leviämään. ”
Leinosen mukaan kristittyjä on vainottu käytännössä aina. Raamatussa kerrotaan jo ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen kivityksestä ja Jerusalemin vainoista (Apostolien teot 6-8). Apostoli Paavalin julistaessa evankeliumia eri puolilla silloista Rooman valtakuntaa, joutui hän kohtaamaan vainoa sekä juutalaisilta, että roomalaisilta. Vuonna 313 jKr. Milanon ediktiin asti kristityt olivat vainon kohteena Rooman valtakunnassa. Sen jälkeen vainoa on esiintynyt eri aikakausina ja eri alueilla enemmän ja vähemmän. Nykyaikana vaino on kuitenkin muuttanut hieman muotoaan. Tekniikka antaa vainoajille erilaisia mahdollisuuksia vainoamiseen. Kristittyjen viestintää voidaan seurata ja henkilöitä paikantaa. Eritreassa on vankiloita, joihin sijoitetaan kristittyjä ilman minkäänlaisia oikeudenkäyntejä. Näissä vankiloissa olot ovat epäinhimillisen huonot. Vaino saattaa ilmetä myös epätasa-arvona ja rasismina. Joissain maissa kristityt eivät saa valtion virkoja eivätkä pääse opiskelemaan korkeakouluihin. Iranin armeijassa kristitty ei voi olla muslimin esimies. Algeriassa julkinen kristillisen sanoman levittäminen on kielletty. Useissa maissa kristittyjen kotien tuhoaminen on merkittävä vainon keino, jolle viranomaiset antavan hyväksyntänsä välinpitämättömyydellään.
Vainon muoto vaihtelee alueittain todella paljon. Joissakin maissa jollakin tietyllä kirkkokunnalla on yhteiskunnan hyväksymä asema kun taas toisia kirkkokuntia vainotaan. Leinonen kertoo lähimmän esimerkin löytyvän Venäjältä, jossa maan ortodoksikirkolla on suojattu asema, mutta joidenkin pienempien kirkkokuntien toimintaa rajoitetaan valtion taholta. Eritreassa on myös samantapainen käytäntö. Luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon toiminta on maassa sallittua, mutta kaikkia muita kirkkokuntia vainotaan voimakkaasti. Leinonen uskoo vainoa olevan joissain muodoissa myös kotimaassa. ”Suomessa esiintyy varmasti vainoa kristittyjä kohtaan, mutta se ei yllä niihin mittasuhteisiin joissa noin 350 miljoonaa kristittyä elää. He joutuvat pelkäämään henkensä puolesta tai joutuvat kokoontumaan salaa ja muuta vastaavaa.”
Vaikka maailmassa vainotaan kristittyjä määrällisesti eniten, Leinonen korostaa että vaino on aina tuomittavaa. Kristillinen lähimmäisen rakkaus ei oikeuta vainoamaan ketään. ”Mielenkiintoista on, että kristilliselle arvopohjalle rakentuva yhteiskunta mahdollistaa uskonnonvapauden ja erilaisuuden kunnioittamisen. Tämä eroaa radikaalisti esimerkiksi islamilaisesta yhteiskunnasta, jossa käytännön uskonnonvapautta ei ole.”
Kuten kaikki maailman pahuus, myös kristittyjen vainot suututtavat ja järkyttävät. Miika Leinonen on ollut auttamassa maissa, joissa kristittyjä kidutetaan ja vangitaan uskonsa takia. Työnsä myötä hän sanoo ymmärtäneensä, että jokainen kristitty tulee kokemaan jonkinlaista vainoa elämässään. Hän ei usko, että se tulee koskaan täysin loppumaan. Vaikka ponnistelemme oikeuden ja uskonvapauden puolesta, suurin toive vainotuilta ei olekaan ollut niinkään vainojen loppuminen, vaan se, että heille rukoiltaisiin kestävyyttä säilyttää uskonsa ja toivonsa vainojen keskellä. ”Vainon loppuminen edellyttää sydämen asenteen muutosta: Se lähtee oman sisäisen pahuuden tuntemisesta ja meissä jokaisessa asuvien epäluulojen kohtaamisesta. Siksi kehotan rohkeasti tutustumaan ja kunnioittamaan kaikkia – myös eri tavalla ajattelevia ihmisiä.”
Lähteet:
Miika Leinosen haastattelu
Suomen avioliittolaki muuttuu, mutta muuttuuko kirkkolaki?
Anniina Palmroos ja Saskia Purtilo
Vuonna 2012 Tahdon2013 -niminen kansalaisaloitekampanja sai alulle lain tasa-arvoisesta avioliitosta, jonka on määrä tulla voimaan 1. maaliskuuta 2017. Pieni ryhmä ihmisiä toteutti yhdessä hankkeen joka keräsi 166 851 allekirjoitusta, vaikka eduskuntaan etenemiseen olisi tarvittu vain 50 000. Ongelmitta ei selvitty, sillä eduskunta joutui järjestämään laille kaksi täysistunnon käsittelyä lakivaliokunnan esittämän aloitteen hylkäämisen aiheuttamana. Hidasteista huolimatta, eduskunta äänesti lain puolesta vuonna 2014 äänin 101 – 90. Voimaan tuleva laki ei kuitenkaan vaikuta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkimisjärjestelyihin. Muuttuvatko ne silti?
Kansallista lainsäädäntöä päivitetään
Tasa‐arvoiseen avioliittoon liittyvä avioliittolain (1 §) muutos vahvistettiin helmikuussa 2015 ja se tulee voimaan 1.3.2017. Entisen lainsäädännön mukaan avioliiton laki meni näin: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Nyt se on muuttunut ja tulee voimaan uutena sanamuotona näin: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Lakiin tulee myös alaviitteenä voimaan samana päivänä lakiasetus liittyen rekisteröityyn parisuhteeseen: Suomessa rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä sitä koskevan yhteisen ilmoituksen maistraatille. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona siitä päivästä, jona maistraatti on saanut ilmoituksen.
Laista ehdittiin äänestää kaksi kertaa ennen hyväksymistä, sillä lakivaliokunta pyysi eduskuntaa miettimään uudestaan aloitteen laillistamista. Ensimmäisen käsittelyn hyväksynnän jälkeen valiokunta laati mietinnön tasa-arvoisen avioliittolain hylkäämisestä, jonka ehdottamisen puolesta he äänestivät äänin 9 – 8. Mietintö ei kuitenkaan muuttanut eduskunnan päätöstä – kahdeksan ääntä vajaana eduskunnan täysistunto hyväksyi lain toiseen kertaan.
108 § voimaan 1.3.2017
Kahden henkilön oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä määräytyy Suomen lain mukaan. Jos henkilöt eivät kumpikaan ole Suomen kansalaisia eikä kummallakaan ole asuinpaikkaa Suomessa, heillä on oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä vain, jos avioliitto on sallittu Suomen lain mukaan ja jos kummallakin on oikeus solmia avioliitto sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen hän on tai jossa hänellä on asuinpaikka, tai sen valtion lain mukaan, jota jommassakummassa näistä valtioista on sovellettava avioliiton esteiden tutkintaan. Kihlakumppani on velvollinen esittämään hyväksyttävän selvityksen oikeudestaan solmia avioliitto vieraan valtion lain mukaan.
115 § voimaan 1.3.2017
Avioliitto, johon (poist.) puolisot ovat menneet vieraassa valtiossa sen valtion viranomaisen edessä, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.
Aikooko Suomen kirkko muuttaa käytäntöään?
Hyvin usein ihmiset uskovat, että kirkko ja sen uskovaiset jäsenet ovat lakiuudistusta vastaan. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä Suomessa evankelis-luterilainen kirkko ei vain ole vastustamatta avioliittolain muutosta, vaan se on myös ehdottanut keskustelua samankaltaisesta uudistuksesta kirkon sisällä. Jo vuoden 2011 kirkolliskokouksessa päädyttiin vapaamuotoiseen rukoukseen parisuhteensa rekisteröineiden henkilöiden puolesta, samalla kun kirkko keskusteli seksuaalisuuden käsityksen muutoksesta. Vuoden 2015 kirkolliskokouksessa hyväksyttiin avioliittolakialoite, jossa toivottiin kirkon valmistautuvan vuoden 2017 avioliittolakimuutokseen. Kokouksessa otettiin esille kirkon avioliittokäsityksen muuttaminen myös lain mukaiseksi.
Tähän mennessä monet yksittäiset papit ovat ilmoittaneet aloittavansa vihkimisen heti 1.3.2017 lain tullessa voimaan. Papit saavat lain mukaan vihkiä samansukupuolisia pareja pätevään avioliittoon, mutta kirkko ei ole antanut siihen vielä oikeutta. Papit voivat joutua kohtaamaan seuraamuksia kirkossa, sillä kirkolliskokouksessa määrättiin pappien olevan yhä velvollisia noudattamaan kirkkokäsikirjan ja kirkkojärjestyksen määräyksiä. Mahdollisista rangaistuksista huolimatta avioliitot tulisivat pysymään voimassaolevina.
Suhtautuminen samansukupuolisten vihkimiseen vaihtelee hiippakunnittain ympäri Suomea, eikä yhteisen kannan puuttuessa voi luottaa tulevansa vihityksi missä tahansa seurakunnassa. Monet papit ja hiippakunnat ovat päättäneet mahdollisista sanktioista huolimatta jättää odottamatta ohjeita kirkolta, erityisesti Helsingin lähialueilla. Helsingin hiippakuntadekaanin ja tuomiokapitulin Reijo Liimataisen mukaan ”Asiasta on kirkon sisällä monia eri käsityksiä, joista yksi on, että jos kuulut kirkkoon ja olet käynyt rippikoulun, niin mikään kirkonsäädös ei estä avioliittoa.” Suomen hiippakuntien mielipiteiden erotessa toisistaan, keskustelua samansukupuolisten avioliitosta on ehditty jo verrata menneiden vuosien kiistaan naispappeudesta.
Tammikuussa järjestettiin piispainkokous Helsingissä, jossa käsiteltiin muun muassa selontekoa kirkon avioliitto-opetuksesta ja selvitystä hiippakuntien tulevaisuudesta. Kokouksessa muodostettiin työryhmä, jonka tarkoituksena on alkaa valmistella selontekoa. Mitä taas tulee hiippakuntiin, kokouksessa korostettiin erityisesti niiden erityislaatuisuutta kunnioittavan yhtenäisyyden lisäämistä. Lisäämisen tulee näkyä esimerkiksi yhtenäisissä toimintalinjauksissa.
Kristillisten kirkkojen toimet epäyhtenäisiä
Yleisesti uskonnollisena argumenttina tasa-arvoista avioliittolakia vastaan on käytetty sitä, että Raamatussa kerrotaan sen olevan väärin. Vastoin tätä käsitystä Raamatussa ei ole mainittu mitään samansukupuolisten avioliitoista. Homoseksuaalisuus mainitaan syntisenä useampaan kertaan (esimerkiksi Kolmannessa Mooseksen kirjassa kohdassa 18:22) sekä kaikissa maininnoissa avioliitosta puhutaan vain miehestä ja naisesta (esimerkiksi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kohdassa 2:21-24), joiden perusteella monet ovat tehneet johtopäätöksiä Raamatun kantaan samansukupuolisten avioliitoista. Kristilliset kirkot ovat vedonneet homoseksuaalisuuden syntisyyteen perustellessaan kantaansa sukupuolineutraalista avioliitosta.
Mitä tulee kristilliseen kirkkoon yleisesti Suomessa ja ulkomailla, näkemykset sukupuolineutraalista avioliitosta vaihtelevat hyvin laajasti. Esimerkiksi katolinen kirkko, monien muiden kirkkojen ohella, ei ole valmis edes keskustelemaan avioliittolakimuutoksesta. Tästä huolimatta, seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi tunnistautuvia ihmisiä opetetaan kohtelemaan kunnioituksella. Vatikaani ja vuoteen 2005 saakka paavina toiminut John Paul II ovat molemmat puhuneet samaa sukupuolta olevien avioliiton vastustamisesta.
Samansukupuolisten avioliittojen ohella seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat yhä monissa maissa kiistanalaisena. Joissain maissa homoseksuaalisuudesta voi saada jopa kuolemantuomion. Homoseksuaalisuudesta rankaisevien maiden joukkoon kuuluu myös maita joissa väestöstä suurin prosentuaalinen osuus kuuluu kristinuskoon. Esimerkkeinä näistä maista ovat Angola ja Sambia, joista molemmista maista yli 90% kansalaisista kuuluu kristinuskoon ja homoseksuaalisuudesta saa maissa vankeustuomion, toisessa neljätoista vankeusvuotta ja toisessa neljääntoista vankeusvuoteen saakka.
Yhdysvalloissa käydään kansan kesken yhä vallitsevaa kiistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ja kristillisten standardien välillä. Mediassa ei ole kuitenkaan ollut esillä jo tehdyt muutokset yhdysvaltalaisissa kristillisissä kirkoissa. Muun muassa unitaristinen, episkopaalinen ja presbyteerinen kirkko sekä United Church of Christ ovat hyväksyneet samansukupuolisten vihkimisen. Monet kirkot silti yhä kieltävät samansukupuolisten avioliitot, mukaan lukien baptistinen, roomalais-katolinen ja metodistikirkko.
Seksuaalivähemmistöjen asema Venäjällä on myös kuohuttanut ihmisiä. Venäjä on yhä pääosin ortodoksinen maa, joka on vaikuttanut osaltaan seksuaalivähemmistöjä syrjiviin lakeihin. Ortodoksinen kirkko ei ole näin ollen myöskään keskustelemassa avioliittolain tai -käsityksen uudistuksesta, vaan päin vastoin. Venäjän ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkka on väittänyt länsimaissa leviävän tasa-arvoisen avioliittouudistuksen olevan enne maailmanlopusta ja on jopa kutsunut venäläisiä taistelemaan tätä vastaan synnittömän maan puolesta.
Laki jakaa Suomen kansaa
Tasa‐arvoista avioliittoa kannattavat sanovat avioliiton olevan kansalaisoikeus. He perustelevat asiaa myös sillä, että enemmistö suomalaisista kannattaa tasa‐arvoista avioliittoa. Asiaa vastustavat sanovat liiton olevan epänormaali ja että suvun jatkuminen ei toteutuisi jos perheen lisäystä pidetään avioliiton tarkoituksena. Sanotaan myös, että avioliiton ja vanhemmuuden yhteys heikkenee tasa‐arvoisen avioliittolain myötä.
Avioliittoa perustellaan myös uskonnon kantilta, sekä puolesta että vastaan.
Poliitikkojen mielipiteet jakautuvat, niin kuin kansankin. Liittoa puolesta olevat poliitikot viittaavat ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen. Liittoa vastustavat perustelevat kantaansa lasten oikeuksilla ja luonnollisuudella. Asiaa puolustavat sanovat että kaikilla tulee olla mahdollisuus avioliittoon tasa‐ arvoisuuden vuoksi. Vastustavat sanovat että avioliitossa ei ole kyse tasa‐arvosta vaan että avioliitto on erikseen ja on vain miehen ja naisen välinen asia.
Huolimatta argumenteista samansukupuolisten liittojen ja perheiden luonnottomuudesta, suuri osa suomalaisista kannattaa adoptio-oikeutta myös samaa sukupuolta oleville pariskunnille. Kannattajia löytyy kaikista ikäryhmistä niin adoptio-oikeuksien kuin avioliittolain muuttamisen kannalta. Suomessa on laitettu alulle myös uudistus äitiyslakiin, jonka myötä naispareille syntyvät lapset tunnistettaisiin molempien vanhempien lapsiksi heti syntymästä lähtien. Aloitteella on jo 54 804 allekirjoitusta, joten se etenee eduskunnan käsittelyyn.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=aviolii tto
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112718873307_uu.shtml http://www.hs.fi/mielipide/a1361514148153
http://www.hs.fi/mielipide/a1416890923113
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/lavm_14+2014.pdf#search=ALL%28tasa%2Darvoi nen%20avioliitto%29
Paavi Fransiscus I mediassa
Janika Desyatnyk ja Jasmiina Knaapi
Paavi on aina ollut merkittävä henkilö maailmassa ja vaikka maailma on muuttunut paljon katolisen kirkon perustamisesta, hänellä on silti miljardeja kannattajia ja paljon vaikutusvaltaa. Media antaa paavista ihanteellisen kuvan ja paavin lisääntynyt median käyttö auttaa vaikuttamaan enempiin ihmisiin. Paavi on viime vuosina ollut suuri keskustelunaihe monista syistä, joista yleisimpiä ovat olleet paavin valitseminen Argentiinasta, paavin median käyttö sekä paavin vanhasta perinteestä poikkeavat ajatukset.
Paavi Franciscus on 266. paavi ja tämän hetkinen katolisen kirkon paavi.
Hän on syntynyt vuonna 1936 Buenos Airesissa, Argentiinassa, mutta hänen
pidemmät juurensa ovat kotoisin Italiasta, josta hänen isovanhempansa muuttivat
Etelä-Amerikkaan fasismin kannatuksen vahvistuessa. Hän on paavi Benedictus
XVI:n seuraaja ja valitsi paavilliseksi nimekseen keskiajalla eläneen Franciscus
Assisilaisen nimen, joka on tunnettu köyhien puolustajana ja katollisen kirkon
ylellisyyksien arvostelemisesta.
Monille Etelä-Amerikkalaisille ja varsinkin argentiinalaisille
argentiinalaisen paavin valitseminen oli tärkeä ja mahtava asia. “On
hienoa, että paavi, Etelä-Amerikkalaisille todella merkittävä henkilö, on
kotoisin Argentiinasta. Ja miksi paavi pitäisi aina valita Euroopan sisältä?”
sanoo Lupe Pizzorno 17-vuotias argentiinalainen opiskelija.
Franciscus käyttää mediaa monipuolisesti hyväkseen. Hänellä on muun muassa
twitter ja instagram tilejä eri kielillä ja hän on pitänyt puheen USA:n
kongressissa ensimmäisenä paavina. Paavin instagram ja twitter tilejä
ylläpitävät ja kirjoittavat monet henkilöt eri kielillä, jotta mahdollisimman
monet saisivat lukea paavin sanomasta. Lehdistössä esiintyy myös monia paavin
haastatteluja, joissa eräässä tuli ilmi “paavin ex tempore -puhelinsoitot”.
Paavi on soitellut vaikeissa elämäntilanteissa oleville katolisille ja jutellut
heidän kanssaan piristääkseen heitä.
Media antaa Franciscuksesta hyvän kuvan. Mediassa korostetaan paljon paavin
hyviä tekoja ja ajankohtaisia kannanottoja hyvässä valossa. Franciscusta
pidetään vaatimattomana, maallisena paavina, joka on myös suuri urheilufani.
Hänen kerrotaan ottavan kantaa luonnonsuojeluun ja ympäristöstä huolehtimiseen
sekä tasa-arvoon ja heikompiosaisten auttamiseen. Lisäksi paavi hyväksyy
käsityksen sekä alkuräjähdyksestä että evoluutioteoriasta eikä pidä kyseisiä
teorioita ristiriitaisina Jumalan olemassaolon kanssa. Paavi Franciscuksen
vaatimattomia elämäntapoja korostetaan mediassa. Kun Franciscus valittiin
paaviksi, hän päätti, ettei hän tulisi asumaan yhtä näyttävässä palatsissa tai
pukeutumaan yhtä koristeellisesti kuin häntä edeltävät paavit ja myös tämä on tuonut
Franciscukselle lisää kannatusta.
“Paavi Franciscus on pyrkinyt pysymään katolisen kirkon rungossa, mutta
silti etsinyt uusia asioita ja näkökulmia, joita voisi tuoda uskontoon.
Varsinkin, kun elämme nyt vuotta 2016!” toteaa Lupe Pizzorno. Hänen mielestään
katolinen kirkko on aina ollut samalla viivalla vanhoista ja perinteisistä
asioista, eikä olla uskallettu muuttaa asioita. Siksi Pizzornon mielestä on
niin hienoa, että paavi Franciscuksen uusiin ajatuksiin on suhtauduttu niin
hyvin mediassa.
Onko paavi Franciscus vanhoillinen vai uudistaja? Konservatiivi vai
liberaali?
Lähivuosina on käyty paljon keskustelua paavin uusista ajatuksista
katolisen uskonnon suhteen. Paavi Franciscus I on ollut edellisiä paaveja
enemmän läsnä mediassa ja näin saanut mielipiteensä enemmän kuuluviin, mutta
myös sen takia, että hänen ajatuksensa eroavat jonkin verran
perinteisestä katolisesta ajatus suunnasta.
Sosiaalisessa mediassa on käyty paljon keskustelua siitä, että nykyinen
paavi on enemmänkin hengellinen kuin kirkon sääntöihin ja perinteisiin vetoava.
Hän puhuu enemmän etiikasta ja moraalista kuin raamatusta ja perinteistä. Tästä
konservatiivit katolisen kirkon edustajat ovat olleet huolissaan, sillä kirkon
perinteet ja vanhoilliset aatteet ovat heille iso osa uskontoa.
Jotkut katsovat asiaa taas toisesta näkökulmasta. Heidän mielestään
paavilla on paljon valtaa, mutta paavi Franciscus ei ole muuttanut mitään isoja
pysyviä sääntöjä. Paavi toimii sekä katolisen kirkon päänä että vatikaani
suvereeni valtionpäämiehenä. Suurin osa paavin tehtävistä ovat seremoniallisia,
mutta puheillaan paavi saattaa vaikuttaa miljoonien ihmisten mielipiteisiin.
“Sanat "liberaali" ja "konservatiivi" eivät tee
kumpikaan oikeutta Franciscukselle”, kertoo teologi, uskonnontutkija ja
kirjailija Jyri Komulainen. Komulainen perustelee väitteensä sanomalla, ettei
suomalaisen median tarkoittamassa merkityksessä paavia voida kutsua
“liberaaliksi” vaikka Franciscus haluaakin uudistaa kirkkoaan. Myöskään
“konservatiivi” ei Komulaisen mukaan kuvaa paavia oikein, sillä jo
Argentiinassa Franciscus kritisoi vahvasti poliitikkoja ja korruptiota, minkä
takia häntä ei enää kutsuttu kansallispäivän juhlallisuuksiin saarnaamaan.
“Itse olen luonnehtinut häntä "radikaaliksi", vähän niin kuin
Jeesus”, toteaa Komulainen.
Lähteet:
Jyri Komulainen. Henkilökohtainen tiedonanto sähköpostiviestissä 17.5.2016.
Vastaanottaja Janika Desyatnyk.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1442572719855
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1442572719855
http://www.reuters.com/article/us-pope-anniversary-conservatives-idUSKCN0WD0TF
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_%28paavi%29
http://yle.fi/uutiset/paavi_franciscus_alkurajahdys_ja_evoluutio_ovat_totta/7571791
http://yle.fi/uutiset/paavi_franciscus_instagramiin/8756102
https://twitter.com/Pontifex?ref_src=twsrc^google|twcamp^serp|twgr^author
http://www.patheos.com/blogs/standingonmyhead/2015/12/ten-reasons-why-conservative-catholics-distrust-pope-francis.html
http://religionnews.com/2016/03/12/three-years-on-pope-leaves-catholic-conservatives-feeling-marginalized/
http://www.gettyimages.fi/photos/pope-francis?sort=mostpopular&excludenudity=false&mediatype=photography&phrase=pope%20francis&family=editoria
http://www.nytimes.com/video/us/politics/100000003935057/popes-full-speech-to-congress.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franciscus_%28paavi%29
http://yle.fi/uutiset/paavi_franciscus_alkurajahdys_ja_evoluutio_ovat_totta/7571791
http://yle.fi/uutiset/paavi_franciscus_instagramiin/8756102
https://twitter.com/Pontifex?ref_src=twsrc^google|twcamp^serp|twgr^author
http://www.patheos.com/blogs/standingonmyhead/2015/12/ten-reasons-why-conservative-catholics-distrust-pope-francis.html
http://religionnews.com/2016/03/12/three-years-on-pope-leaves-catholic-conservatives-feeling-marginalized/
http://www.gettyimages.fi/photos/pope-francis?sort=mostpopular&excludenudity=false&mediatype=photography&phrase=pope%20francis&family=editoria
http://www.nytimes.com/video/us/politics/100000003935057/popes-full-speech-to-congress.html
Kirkon ovet paukkuvat
Lauha Aaltonen ja Olivia Eckstein
Evankelis-luterilaisen kirkon historia Suomessa on pitkä ja monivaiheinen. Vuodesta 1593 vuoden 1869 kirkkolakiin luterilaisuus toimi Suomen alueen valtionuskontona, minkä jälkeen sillä on ollut erityisasema kansankirkkona. Mikä luterilaisuuden asema on suomalaisessa yhteiskunnassa nykypäivänä?
Luterilainen kirkko ei ole enää valtionkirkko, mutta sillä, kuten ortodoksisella kirkollakin, on edelleen tietty valtion takaama erityisasema. Molemmat saavat kerätä jäsenmaksunsa kunnallisverotuksen yhteydessä. Luterilainen kirkko ylläpitää lisäksi hautausmaita ja kulttuurikohteita. Aiemmin kirkko sai yhteiskunnallisten tehtäviensä hoitamiseen osuuden yhteisöverosta, mutta 1. tammikuuta 2016 lähtien se saa valtiolta erillisen korvauksen juuri näihin tehtäviin.
”Kansankirkkojen verotusoikeus on mielestäni luonteva, koska noin ¾ kansasta kuuluu näihin kirkkoihin. Hautausmaiden ylläpito taas ei ole mielestäni kirkon tehtävä, koska se on kallista eikä liity mitenkään kirkon perustehtävään. Mielestäni tämä asia olisi yhteiskunnan hoidettava, mutta kiinnostusta tehtävän hoitamiseen ei ole ilmennyt. Tällä hetkellä Suomen ainoa kunnallinen hautausmaa sijaitsee Kauniaisissa”, sanoo Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pappi Antti Pohjolan-Pirhonen.
Vuoden 2015 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului noin 73 % suomalaisista, mikä on vähemmän kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin kirkkoon liittyi viime vuonna lähes 20 000 ihmistä, mikä taas on kaikkien aikojen suurin luku. Yleisimpiä kirkkoon kuulumisen syitä ovat vammaisten, vanhusten ja vaikeuksissa olevien ihmisten auttamistyö sekä hautausmaiden ylläpito (Gallup Ecclesiastica 2011). Näitä pitivät tärkeinä 85 % kyselyyn vastanneista. Pohjolan-Pirhonen toteaa kirkon kävijämäärästä: ”23 vuoden kokemuksella Espoon tuomiokirkkoseurakunnasta sanoisin, ettei suuria muutoksia ole tapahtunut. Joulun, adventin tai pääsiäisen kirkkotilaisuuksiin on väkeä tulossa enemmän kuin kirkkoon mahtuu.”
Tapakristillisyydestä eli luterilaiseen kirkkoon vain tavan tai perinteen vuoksi kuulumisesta on puhuttu viime aikoina paljon ja se jakaa mielipiteitä kirkonkin keskuudessa. ”Tapakristillisyys-käsite voidaan käsittää monin tavoin, mutta seurakunnan tilaisuuksissa käyminen, rukoileminen tai Raamatun lukeminen ovat ilmaisuja yhteydenkaipuusta Jumalaan, eivätkä siten mielestäni ole tapakristillisyyttä. Sen sijaan sen voidaan ymmärtää tarkoittavan tekopyhyyttä, jeesustelua, valheellisen kuvan antamista itsestään. Sellainen on puolestaan ihan muuta kuin miten Jeesus aikoinaan opetti meitä elämään”, tuumii Pohjolan-Pirhonen.
Evankelis-luterilaisella kirkolla on toki muutakin toimintaa kuin jumalanpalvelusten järjestäminen. Pohjolan-Pirhosen mukaan kirkko näkyy siellä, missä hätä on suurin. Se huolehtii esimerkiksi diakoniatyöstä Suomen vähäosaisten parissa, suuronnettomuuksien uhrien sielunhoidosta ja kansainvälisen diakoniatyön esilläpidosta. Vuonna 2015 Eurooppaan virtasi niin suuri määrä pakolaisia, että tilannetta nimitetään pakolaiskriisiksi. Kirkko on ollut mukana vastaanottamassa tulijoita ja auttamassa heitä sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin.
Edeltävässä kuvaajassa näkyy kaksi piikkiä, jolloin kirkosta on erottu huomattavan suurin joukoin. Vuonna 2010 syynä oli Ylen järjestämä Homoilta, jossa etenkin Suomen kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Päivi Räsäsen mielipiteet aiheuttivat eroamisaallon kirkosta. Vuonna 2014 puolestaan syynä oli äänestys tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se sai konservatiivisimmat kirkon jäsenet eroamaan. Vain jatkosodan aikaan vuosina 1942–1944 ja myöhemmin vuonna 1964 kirkkoon on liittynyt enemmän ihmisiä kuin siitä on eronnut.
Luterilaisen kirkon julkisuuskuva on nykyään yleisesti ottaen myönteisempi kuin muutama vuosikymmen sitten. Yhteiskunnalliset vaikuttajat, kuten taiteilijat, lehdistö ja vasemmistopuolueet kritisoivat kirkkoa rankasti 70-luvulla. Kirkko ja sen opettama usko näyttivät julkikuvaltaan vanhanaikaisilta. Nykypäivänä kirkkoa ja sen erityisasemaa arvostelevat muun muassa vapaa-ajattelijat ja asemansa epäoikeudenmukaiseksi kokevat vähemmistöt.
Kuten muistakin yhteiskunnallisista teemoista puhuttaessa, vallitsee mediassa Pohjolan-Pirhosen mukaan selkeä polarisoinnin trendi. ”On sitten kyse naispappeudesta tai homoliitoista, keskusteluihin haetaan ääripäiden edustajat keskustelemaan asiasta. Kuitenkin heidän näkökantansa edustavat 5-10 %:n osuutta siitä miten asioista kirkossa ajatellaan. Toisekseen edellä mainitut keskustelunaiheet eivät näy millään tavoin espoolaisten seurakuntien arkisessa työssä”, hän sanoo.
Lähteet:
Uusi Arkki 5, Edita
Antti Pohjolan-Pirhosen haastattelu 16.5.2016http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Haastettu%20kirkko.pdf
http://www.laverdaduniversal.org/nimikristillisyys.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa
Antti Pohjolan-Pirhosen haastattelu 16.5.2016http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Haastettu%20kirkko.pdf
http://www.laverdaduniversal.org/nimikristillisyys.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa
Jalovaaran
mediaseikkailut
Miika Kurkela
Pirkko Jalovaaran maallikkosaarnaajan työ
on ollut otsikoissa monen monta kertaa. Kohuaminen alkoi Ylen 2013 julkaiseman
MOT-ohjelman jälkeen. Ohjelmassa pidettiin Jalovaaran toimintaa vaarallisena ja
kirkon opetuksen vastaisena. Aihe nousi uudestaan 2014, kun uutisoitiin
jalovaaran rahankeräykseen kohdistuvasta poliisitutkinnasta. Mistä tämä
kohusaarnaaja oikein tupsahti? Mitä hän tekee nyt kaksi vuotta kohun jälkeen?
Pirkko Jalovaara koki hengellisen heräämisen vuonna 1986 parannuttuaan
selkäkivuista Birminghamissa Englannissa. Sen jälkeen hän alkoi järjestämään
rukoustilaisuuksia yhdessä pastori Seppo Juntusen kanssa. Vuona 2002
heidän tiensä erosivat erimielisyyksien takia ja he alkoivat tehdä työtä
itsenäisesti. Pirkko jalovaaran puoliso ja pitkäaikainen työkumppani Juhani
Jalovaara kuoli 2010 syöpään. Tämä oli vaikea paikka Jalovaaralle myös uskonsa
tähden. Jalovaara rukoili ahkerasti miehensä puolesta, ja tämä kuoli silti.
Pirkko jatkoi kuitenkin hengellistä työtään.
Vuonna 2013 Yle julkaisi MOT-dokumentin Jalovaarasta ja hänen toiminnastaan
kirkon sisällä. Dokumentin nimi oli ”Riivaajat Kirkossa”, ja se aiheutti suuren
mediamylläkän. Dokumentissa tuotiin esille Pirkko Jalovaaran opetukset
riivaajien vaikutuksista ihmisiin. Dokumentissa Jalovaara opetti että riivaajat
voivat aiheuttaa sairauksia tai niiden kaltaisia oireita. Kiistanalaisin opetus
oli kuitenkin se, että Jalovaaran mukaan lääkkeet ovat yksi tapa, jota
paholainen käyttää päästäkseen ihmisen sisimpään. Asiayhteydestä pois otettuna
tämän väitteen voi ymmärtää väärin. Kyseisessä tilanteessa Jalovaara rukoilee
ihmisten puolesta jotka ovat käyttäneet kauan lääkkeitä jotka sumentavat
tietoisuutta. Monet kristityt ajattelevat tietoisuutta sumentavien aineiden
kautta esimerkiksi huumeiden tai alkoholin kautta ihminen voi mahdollisesti
asettaa itsensä alttiiksi riivaajille.
Dokumentissa konsultoidaan mm. psykologia jonka mukaan Jalovaara on
vaarallinen henkilö jota ei saisi päästää sairaiden ihmisten auttamistyön
lähelle. Mitään perusteluja tälle väitteelle psykologi ei juurikaan kuitenkaan
esitä. Psykologi kommentoi myös kansan raamattuseuran rukoilukurssin
oppimateriaalia sanomalla ”tässä hypätään tiukasti psykologian ja lääketieteen
alueelle ja väitetään, että osa psyykkisistä ja fyysisistä sairauksista ja
häiriöistä on faktisesti demonien aiheuttamia. Ja tämä on aika uskomatonta
nykyaikana”. Dokumentissa haastatellaan myös hiippakuntadekaania, jonka mukaan
kirkon opetukseen ei sisälly, että sairaudet johtuisivat demoneista. Hän lisää
myös, että mielisairasta ennemmin vahingoittaa kuin parantaa se, että hänelle
sanotaan, että hän on riivattu. Dokumenttiin Jalovaara on vastannut, että hän
ei ole opettanut, että kaikki sairaudet olisivat demonien aiheuttamia eikä,
että lääketiede olisi saatanasta.
2014 poliisi alkoi tutkia Pirkko Jalovaaran rukousystävien kautta tehtyä
rahankeräystä. Jalovaaraa epäiltiin rahankeräysrikoksesta ja eräässä vaiheessa
myös törkeästä petoksesta. Myöhemmin törkeän petoksen epäilystä luovuttiin.
Helsingin käräjäoikeus asetti takarajan syytteen nostamiselle vuoden 2016
huhtikuun ensimmäiseen päivään. Syytteistä ei ole toistaiseksi kuulunut mitään.
Jalovaaran pitkäaikainen yhteistyökumppani pastori Seppo Juntunen on
ahkerasti kritisoinut Jalovaaran opetusta ja toimintamalleja. Hän on
kirjoittanut monta artikkelia valomerkki verkkolehteen. Juntunen kirjoittaa ”Esiintyessään köyhänä,
Herran ääntä tarkasti kuuntelevana parantajana, Jalovaara käyttää suurta valtaa
erityisesti parantumista etsiviin.”Tiedonsanojen” kautta tulleilla
katteettomilla parantumislupauksilla hän sitoo sairaat henkisesti ja
taloudellisesti itseensä.”. Kuten Jalovaara, Juntunen on itsekkin niin
kutsuttu kirkollinen karismaatikko.
Nykyään Jalovaara järjestää rukousiltoja useimmiten Annankadulla Adventtiseurakunnan
tiloissa. Toiminta on muuttunut paljon MOT-dokumentin ja poliisitutkimuksen
jälkeen. Jalovaara ei enää kiertele niin paljon kuin ennen. Mediakohun jälkeen
monet kirkkoherrat eivät enää ole kutsuneet Jalovaaraa kirkkoihinsa.
Lähteet
Poliittinen islam hirmuhallintona
Henri Jurva
Usein terroristijärjestöjen suhdetta uskontoon voi hieman kyseenalaistaa.
Kuinka tapauskovaisia tai hurskaita oikeasti esimerkiksi ISIS:in johtajat ovat?
Käytetäänkö uskontoa vain hallitsemisen välineenä? ISIS:in kohdalla se
vaikuttaa paljon siltä.
Ääri-islamistijärjestö ISIS:in tavoitteena on perustaa uusi kalifaatti eli
islamilainen valito, joka on oikeudenmukaisuuden perikuva. Kalifi nimitystä
käytetään islamilaisen yhteisön johtajasta. ISIS valloittaa alueita
väkivallalla, pelottelee ihmisiä propagandalla ja suoraan pakottaa ihmisiä
alaisikseen. ISIS koostuu suurimmaksi osaksi vapaaehtoistaistelijoista, mutta
kerran taisteluun lähdettyä sieltä ei voi enää kotiin palata.
ISIS, kuten lähes kaikki islamistiset terroristijärjestöt luokitellaan
jihadisti järjestöksi. Jihad tarkoittaa lyhykäisyydessään lausetta ”taistella
Jumalan puolesta”. Jihadin perus ajatus on, että maailma koostuu Islamin
alueesta sekä sodan alueesta, eli kaikista maista jotka eivät ole kääntyneet
islamiin.
Jihad käsite on peräisin ajalta jolloin Muhammad asui mekassa. Hän oli
rauhanomainen saarnaaja. Väkivaltaan Muhammad ei seuraajiaan kehottanut, vaan
jihad oli aina väkivallatonta vastarintaa. ISIS ei toimi kuitenkaan täysin
Muhammadin ja islamin oppien mukaan, koska se käy jihadia hyökkäyssotana ja
tekee hyökkäyksiä myös islamilaisille alueille. Vaikuttaakin siis paljon siltä,
että jihadismi termiä käytetään väärin ja sitä käytettäisiin vain oikeutuksena
sodalle.
ISIS pohjustaa hallintonsa Koraaniin ja islamin oppeihin todella
kapeakatseisesti. Islamistisen valtion alueella toimii saria-laki, johon kuuluu
muun muassa erilaisia julkisia teloituksia esimerkiksi vääräuskoisuudesta ja
homoseksuaalisuudesta. Sharia-lain toimeenpanossa ei ole otettu huomioon
lähellekkään kaikkia kohtia vaan vain ne, joita ISIS:in johtajat pitävät hyvinä
hallintokeinoina.
ISIS:illä on todella mustavalkoinen kuva maailmasta. ISIS:in sanotaan
edustavan salafi-jihadismia, joka on yksi fundamentalisista islamin
suuntauksista. Salafismi painottaa koraanin kirjaimellista luentaa ilman
asiayhteyden huomioimista. ISIS toimii juuri niin, että he ammentavat
uskonnosta tukea heidän ideologiaansa valikoimalla Koraanista sopivia kohtia,
ja jättävät epäsopivat kohdat huomioimatta. Salafi-jihadistit väittävät, että
länsivallat ovat ottaneet hallintaansa islamin sydänmaat, ja muslimimaailma
pitää vapauttaa länsivaltojen kahleista. Tämä ajatus on pohjalla esimerkiksi
Eurooppaan tehdyissä terrori-iskuissa.
On siis todella vaikeaa sanoa kuka islamisteista tai jihadeista oikeasti
uskoo hartaasti islamin oppeihin ja sotii sen vuoksi. Hyvin paljon silti
vaikuttaa siltä, että ISIS:in johtajat eivät ole niin uskonnollisia vaan
käyttää uskontoa välineenä, jolla he saavat lisää muslimeita taistelemaan
riveihinsä. Vaikka islamistit tulkitsevat Koraania todella kapeakatseisti ja
hieman epäilyttävästi antaa islam toisaalta mahdollisuudet tälläisiin
tulkintoihin ja hirmutekoihin. Tämä ei kuitenkaan ole islamin oma piirre vaan,
jokaisesta uskonnota löytyy varmasti kohtia, jotka voidaan tulkita niin, että
niitä voi käyttää oikeutuksena hirmutekoihin ja tukemaan omaa ideologiaa.
Lähteet:
Wikipedia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radikaali_islam
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jihad
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifaatti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifi
Muut:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1412302640570
http://www.helsinki.fi/jarj/polho/p1/terror.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radikaali_islam
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jihad
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifaatti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifi
Muut:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1412302640570
http://www.helsinki.fi/jarj/polho/p1/terror.htm
Jesidit, vainottu kansa
Laura Grönholm
Ihmisiä on vainottu heidän uskonsa takia jo vuosisatoja, varsinkin kristittyjä
ja vaikka juuri heistä, sekä muista niin sanotuista ”mainstream”-uskonnoista
löytyy paljon tietoa ja media-aikaa, eivät he kuitenkaan ole ainoita
vainottuja. On myös muita jotka kärsivät, näkymättöminä. Yksi näistä
vainotuista ovat jesidit.
Jesidismi
on yksi maailman vanhimmista uskonnoista joka on alkuperäisin nykyisen Intian
alueelta. Uskontona se on yhdistelmä zarathustralaisuutta, manikealaisuutta,
kristinuskoa, juutalaisuutta sekä islamia. Se ei kuitenkaan ole islamin alla
toimiva lahko vaan aivan oma uskontonsa. Jesidismissä uskotaan että on Jumala
joka on luoja, mutta joka ei enää vaikuta tässä maailmassa, vaan on jättänyt
vastuun seitsemälle olennolle, enkeleille. Jumala ei varsinaisesti
ole jesidien keskushahmo, vaan tällaisena toimii riikinkukko enkeli Tawûsê
Melek. Jesidien uskoon kuuluu rituaalit palvoa neljää elementtiä;
maata, tulta, vettä ja ilmaa. Rukoillessaan he suuntaavat
rukouksensa kohti aurinkoa. Jesidit uskovat myös reinkarnaatioon, mistä voi
huomata uskonnon monipuolisuuden ja vaikutteet toisista vanhoista uskonnoista.
Jesideitä
on vainottu jo 630-luvulta jKr. ja tähän päivään asti suuria iskuja kansaa
vastaan on tehty 74, viimeisin 3. elokuuta, 2014. Yksi suurimmista syistä jesidien
vainoamiseen on heidän riikinkukko enkeli, joka esimerkiksi islamissa viittaa
saatanaan, aiheuttaen täten epäluuloa jesidejä kohtaan, pitäen heitä saatanan
palvojina. Yksi syy vainoihin muslimien osalta on myös uskomus siitä, että
tappaessaan jesidin, odottaa häntä taivaassa 72 neitsyttä palkkioksi. Eri
uskonnon lisäksi muita vainoamissyitä ovat olleet Lähi-idän vaihtuvat rajat
sekä johtajat.
Tämän päivän maailmassa media-aika jaottuu hyvin epätasaisesti eri asioiden
ja aiheiden kesken. Uskontoon liittyvissä asioissa huomioidaan joko skandaalit
tai suuret tragediat, mitään siltä väliltä ei näy mediassa. Asiat otetaan
huomioon vasta silloin kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä, kuten vuoden
2014 tapahtumien kohdalla. Jesidit olivat näkymättömiä muulle maailmalle, ja
harva edes tiesi kuka jesidi oli tai mitä jesidismi tarkoitti. Mikään mihin ei
liity kuolema ja väkivalta tai alaston kohu kuva sosiaalisessa mediassa, ei
ylitä uutiskynnyksen rajaa ja täten tule julkaistuksi, sillä ihmisiä ei vain
yksinkertaisesti kiinnosta. On eri asia jos joku etninen ryhmä, kuten tässä
tilanteessa jesidit, kohtaavat ongelmia uskonsa takia joka päivä ja jonka takia
vain ”muutamat” ihmiset menettävät henkensä, kuin taas se että tuhansia ihmisiä
kuolee, naisia raiskataan ja viedään orjiksi ja lapset nääntyvät nälkään. Vain
toinen näistä aiheista kiinnostaa ihmisiä, ja sekin vain suurien lukujen takia.
Surullisinta kuitenkin on se, että vaikka asia on tullut maailman
tietoisuuteen, ei heti sen eteen tehdä mitään. Tiettyihin kauheuksiin vastataan
heti silmä silmästä, hammas hampaasta-tyylillä, kun taas joihinkin
kestää hetki että saadaan rattaat pyörimään, tähänkin vaikuttaa valitettavasti
maantieteellinen sijainti sekä kansan etninen tausta.
Vaikka
on kauheata ajatella että jesideihin kohdistunut hirmuteko oli hyvä asia, on
siihen sillä kiittäminen, että ilman elokuun 2014 iskua Sinjar vuorelle,
maailma eläisi edelleen pimennossa tietämättä jesidien tilannetta. Median
laajuuden myötä koko maailma tietää tästä iskusta ja tämän johdosta myös
vastaisku on aloitettu. Tästä hyvänä esimerkkinä Yhdysvaltojen ilmatuki ja
pommitukset Isisiä vastaan, sekä muu kriisiapu joka toimii tälläkin hetkellä ja
auttaa parhaansa mukaan apua tarvitsevia.
Jesideitä
auttava Yezidis International Organization, joka toimii
Yhdysvalloista käsin, levittää sanaa jesideistä ja heidän
kohtalosta, kerää rahaa ja varmistaa että jesideitä ja heidän tragediaansa ei
unohdeta. Nyt kun media ja ihmisten huomio on herännyt, yhä enemmän uutisia
näkee päivän valon koskien jesidejä ja heidän kokemiaan vääryyksiä. Niin kauan
kuin media kirjoittaa ja raportoi jesidien tilanteesta, sitä paremmaksi heidän
tilanteensa kehittyy.
Yli
10000 miestä, naista ja lasta on menettänyt henkensä sitten 2014 iskun, heitä
on pakko käännytetty islamiin, orjuutettu ja myyty seksiorjiksi. Kaikki tämä
vain sen takia, että ihmiset jakavat eri näkemyksen uskonnosta ja Jumalasta.
Lähteet:
Kannibalismia, surmaamista ja lasten
hyväksikäyttöä kristinuskon nimissä
Anni Virtanen
Pahimmillaan kaksi miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Kymmeniä tuhansia
kuolleita siviilejä. Ainakin 20 000 kidnapattua lapsisotilasta, raiskattuja
tyttölapsia… Tätä tekee radikalisoitunut fundamentalistinen kristillinen
järjestö Ugandassa nimeltä Herran vastarinta-armeija, jonka tarkoituksena on
ollut kaataa Ugandan hallitus ja luoda valtio, joka perustuisi liikkeen
johtajan Joseph Konyn tulkinnoille Kymmenestä käskystä. Järjestö on Ugandan
pohjoisosissa aloittanut sissiliike ja siitä käytetään lyhennettä LRA. LRA on
siirtynyt Ugandan jälkeen Etelä-Sudaniin ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Liike on värvännyt lapsisotilaita, tappanut siviilejä ja heitä on syytetty
sotarikoksista sekä muista rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Leirit oli luotu tarkoituksenaan luoda turvaa, mutta niissä riehuivat
hallitsemattomina taudit sekä väkivaltaisuudet.
Historiaa LRA:lla on paljon. Liike aloitti alun perin nimellä The Holy
Spirit Movement”, jonka oli tarkoitus olla vastavoima sortohallitusta ja
Ugandan presidenttiä Yoweri Musevenia vastaan. Liike oli kuitenkin vielä heikko
sekä voimaton ja se kärsi verisen tappioin Ugandan sotajoukkoja vastaan
taistellessa. HSM:n johdossa oli alun perin ollut Alice Auma, mutta
erimielisyyksien ja useiden häviöiden jälkeen Auma pakeni Keniaan ja johtajan
paikan vei Joseph Kony. Kony muutti hajonneen liikkeen nimen Lord´s Resistance
Army:ksi eli Herran Vastarinta-armeijaksi.
Taisteluita on käyty jo vuodesta 1986 lähtien ja rauhaa on yritetty sitoa
vuonna 2006, tuloksetta. Terrorismi ja sota johtivat siihen, että Ugandan
pohjoisosissa asuneet kyläläiset joutuivat lähtemään kodeistaan Ugandan
hallituksen järjestämille leireille. Leirit oli luotu tarkoituksena luoda
turvaa, mutta niissä riehuivat hallitsemattomina taudit sekä väkivaltaisuudet.
Leireillä on tähän mennessä joutunut elämään melkein kaksi miljoonaa ihmistä.
Tällä hetkellä LRA:n hyökkäysten määrä on ollut pienessä laskussa ja he eivät
ole aktiivisia enää Ugandassa, vaan nykyään terrori keskittyy Kongoon, Sudaniin
ja Keski-Afrikan Tasavaltaan. Sissiliikkeen tavoitetta ei enää tiedetä, sillä
heidän toimensa Ugandan valtiota vastaan ovat loppuneet. Myös liikkeen johtajan
Joseph Konyn olinpaikka on vahvistamaton.
LRA on kristittyä fundamentalistia ja afrikkalaista mystiikkaa sekoittava
kultti. Kristinuskoa sissiliike käyttää pääosin kurinpitoon ja sotilaiden
kouluttamiseen. “Mies joka uskoo Jumalaan, on hyvä sotilas.”, sanoi entinen
LRA:n komentaja. Se kuvaa lyhyesti uskon roolia liikkeessä. Sekoittaen
johtajansa henkilökohtaista mystiikkaa sekä fundamentalistista kristinuskoa,
sissiliike oikeuttaa lukuisat terrori-iskut ja rikokset. Järjestön johtaja
Joseph Kony on luokiteltu kansainväliseksi terroristiksi. LRA on nimetty
Yhdysvaltain ulkoministeriön ja Afrikan unionin mukaan terroristijärjestöksi ja
viidestä LRA:n johtajasta on annettu pidätysmääräys.
LRA kuuluu maailman pahamaineisimpiin sissiliikkeisiin johtuen vakavista
ihmisoikeusrikkomuksistaan. Valtaosa joukon sotilaista on alaikäisiä
kidnapattuja sekä aivopestyjä lapsia. Yleisin värväämistapa on lasten
kaappaaminen, jonka takia monet pakenevat kotoaan välttääkseen kidnapatuksi
tulemisen. Kaapatut lapset joutuvat melkein poikkeuksesta kidutuksen ja
raiskauksen uhreiksi.
Tähän päivään mennessä useita LRA:n johtoon kuuluvia henkilöitä on
oletettavasti joko tapettu tai siepattu. Sissiliikkeen johtajaa Joseph Konya
kiinni saamiseksi on aloitettu Kony 2012-kampanja. Tässä kampanjassa on mukana
useita politikkoja sekä julkisuuden henkilöitä. Myös aikaisemmin vuonna 2005
taistelussa virheellisesti kuolleeksi ilmoitettu Herran vastarinta-armeijan
entinen lapsisotilas, nykyinen komentaja Dominic Ongwen pidätettiin viime
vuoden puolella ja on ollut tämän vuoden alusta alkaen oikeudessa. Ongwenia
syytetään sotarikoksista sekä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Näihin kuuluu muun muassa surmaamisia ja jopa kannibalismia. Syytteet
Ongwenia vastaan on vahvistettu ja häntä odottaa 23. toukokuuta seuraava
oikeudenkäynti.
"Todistajat kertovat kuinka hän neuvoi seuralaisiaan hoitamaan kauheat
selkäsaunat ja… jopa, vähintään jossain tapauksissa tappaa, kypsentää ja syödä
siviilejä, jotka oli kaapattu hyökkäysten aikana."
Dominic Ongwen on ollut syyttäjän Ben Gumpertin mukaan johtamassa
terrori-iskuja ja kidnapannut lapsia kouluttaakseen heidät brutaalilla tavalla
lapsisotilaiksi. Jutun käsittelyssä Gumpert vahvasti viittasi Ongwenin olleen
mukana näissä rikoksissa. "Todistajat kertovat kuinka hän neuvoi
seuralaisiaan hoitamaan kauheat selkäsaunat ja… jopa, vähintään jossain
tapauksissa tappaa, kypsentää ja syödä siviilejä, jotka oli kaapattu
hyökkäysten aikana," hän sanoi. Gumpert ilmaisi Ongwenin toiminnan
johtuvan hänen omasta traumaattisesta lapsuudestaan.
Vaikka Ongwenia odottaa tällä hetkellä pitkä vankilatuomio, on liike silti
voimissaan. Iskuja siviilejä kohtaan on tapahtunut vuoden alussa useita ja
niiden pelätään jatkuvan edelleen niin kauan, kunnes sissiliikkeen johto on
surmattu tai pidätetty. Viimeisin isku tapahtui tämän vuoden huhtikuussa ja
yhteensä 203 iskua tehtiin vuonna 2015.
Sissiliikkeen toiminta on heikentynyt näiden kolmen vuosikymmenen aikana,
mutta liikkeen johto on vielä vapaalla jalalla ja heidän epäillään vaikuttavan
nykyään etenkin Etälä-Sudanissa ja Keski-Afrikan Tasavallassa. Ottaen huomioon
liikkeen äärimmäisen brutaalit toimintatavat ja menneisyyden, liikkeen
eliminoimisen ja tulevaisuuden suhteen toivotaan parasta, mutta pelätään
pahinta.
Lähteet:
http://invisiblechildren.com/blog/2016/01/22/radar-alarming-reports-bold-lra-attacks-central-africa/
Uusateismin asema Suomessa ja maailmalla
Elli Anttila
Uusateismi ei ole vakiintunut Suomessa siihen liitttyvän kirjallisuuden
kasvusta huolimatta. Muualla maailmalla taas esiintyy enemmän uskontojen
kritisointia uusateistien toimesta ja heitä vastaan.
Uusateismi on ateismin haara, jolla tarkoitetaan 2000-luvun puolella
esiintyvää ateistista uskontokritiikkiä. Rajat uusateismin ja atesmin välillä
ovat kuitenkin häilyviä. Uusateistisen näkökannan mukaan uskonnot ovat ihmisten
välille konflikeja aiheuttavia ja kansaa turmelevia. Uusateismin mukaan
luonnontieteet ovat osoittaneet Jumalan olemattomuuden. Uusateismin on
tarkoitus saada ihmisiä luopumaan uskosta ja siirtymään maailmaan, jossa
uskonnoille ei ole tarvetta.
Suomalaisten suhtautuminen uusateistiseen ajatteluun vaihtelee suuresti.
Suuri osa suomalaisista ei ole edes kuullut sanaa ’’uusateismi’’ tai ’’uusateisti’’,
sillä se ei ole ollut Suomessa yhtä esillä kuin Yhdysvalloissa tai Isossa
Britanniassa.
Vaikka uusateismiin liittyvää kirjallisuutta on tullut markkinoille
Suomessa ja maailmalla, niin uusateismi ei siltikään ole Suomessa saanut
vakiintunutta tai vankkaa asemaa. Suomessa on monia erilaisia
uskontokriitikoita, uskottomia ja uskonnottomia, mutta mielipidettään
ilmaisevat uusateistit ovat harvassa.
Uusateismista ei uutisoida Suomessa, ja vain uskonnosta, uskonnottomuudesta
tai uskottomuudesta kiinnostuneet henkilöt kirjoittavat uusateismista
kirjoituksia muualle mediaan.
Tutkijoiden mukaan uusateismi voi olla vakava haaste kristinuskolle, sillä
nykyisen länsimaisen ihmisen helppo samaistua uusateistisissa teoksissa
esitettyihin väitteisiin arvojen, humanismin, uskonnollisen vallankäytön
ongelmien ja tieteelliseen tutkimukseen turvautumisen kautta. Edellämainittuja
arvoja ovat muunmuassa tasa-arvo, vapaus ja ihmisarvo.
Etenkin Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa uusateismi on laantunut
huomattavasti vuosituhannen alkuun verratessa, vaikka aktiiviset ajatuksen
kannattajat saavat siltikin paljon kritiikkiä tänäkin hetkenä. Uusateismi myi
aiemmin hyvin, mutta nyt suurimpina julkisina kannattajina pidetyt Richard
Dawkins, Daniel Dennett ja Sam Harris ovat olleet lähiaikoina passiivisempia
uusateismin julkisen kannatuksen kanssa. Uuasteismin neljäntenä julkisena
kannattajana on pidetty henkilöä nimeltä Christopher Hitchens, hän menehtyi
syöpään vuonna 2011.
Tunnetuimmat uusatesmin kannattajat ovat kirjoittaneet suuntaumuksestaan
kirjoja, ja monet uskonpuolustajat ovat kirjoittaneet uskontoa puolustavia
kirjoja uusateistisille teoksille vastauksiksi.
Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa tapahtuneet uskontoaiheiset ja sen
vastaiset tapahtumat eivät ole säteilleet voimakkaasti muualle maailmaan tai
Suomeen.
Lyhyesti tietoa tunnetuista
uusateismin kannattajista
|
Richard Dawkins
- 75-vuotias
brittiläinen eläintieteilijä ja evoluutiobiologi.
- Kirjoitanut
Jumalharha nimisen kirjan. (2006)
- Aiheuttanut
kohuja ympärilleen uhkarohkeiden sanontojensa kautta.
Daniel Dennett
- 74-vuotias
yhdysvaltalainen filosofi, kirjailija ja kogniotietieen tutkija.
- Hän
on myös bright-liikkeen suorasanainen kannattaja ja Secular Coalition for
America ryhmän jäsen.
- Kirjoittanut
kirjan nimeltä Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (2006)
- Ansainnut
Jean Nicod palkinnon. (2001)
Sam Harris
- 49-vuotias
yhdysvaltalainen kirjailija, filosofi ja neurotieteilijä.
- Toimitusjohtaja
ja toinen perustaja Project Reason –säätiössä, jonka tarkoitus on edistää
sekularismia ja tieteellistä ajattelua yhteiskunnassa.
- Kirjoittanut
kirjan nimeltä Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (2004)
Christopher Hitchens
- Kuollut
syöpään vuonna 2011 ollessaan 62 vuotias.
- Oli
brittiläis-yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko
- Hitchensin
mielestä uskonnot tarkoittavat suvautsemattomuutta, järjettömyyttä ja
väkivaltaa.
- Kirjoitti
kirjan nimeltä Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken. (2007)
|
Miten uusateismia ja sen kannattajia on kritisoitu?
Aiemmin tekstissä mainittiin, että uusateismin mukaan uskonnot aiheuttavat
ihmisten välille konflikteja. Tätä väitettä on kritisoitu vetoamalla siihen,
että eläimilläkin on konflikteja, vaikka niillä ei ole uskontoa.
Uusateismi on saanut kritiikkiä sen suppeasta näkemyksestä siitä, mitä
uskonto on. Heitä on myös kritisoitu siitä ,että he ajattelisivat uskonnon
olevan vain fundamentalistista ja sokeaa hirmuvaltaa. Argumentoidessaan
uusateistien on sanottu keskittyvän vain uskontojen huonoihin puoliin ja
vastustajiensa mollaamiseen.
Monien uusateistien kritisoidaan myös olevan liian tunteellisia omasta
ajattelustaan ollakseen objektiivisia ja kritisoidakseen uskontoja hyvien
perusteluiden kautta. Argumenttien on sanottu olevan kritisoivia, mutta
kritiikki omaa ajattelua kohtaan puuttuu.
Jotkut kritisoivat uusateismin olevan tuotteistettu tuottamaan rahaa
kirjailijoille tekemällä uusateismista osittain muodikasta.
Uusateistieja ja ateisteja on molempia kritisoitu myös siitä, etteivät he
ymmättä uskon tai uskonnon oikeaa ydintä.
Lähteet:
Uudet uskonnot
vaikuttavat historiasta nykypäivään
Hanna Havusto
Uusia uskontoja on syntynyt läpi historian, mutta nykyaikana niiden määrä
on kasvanut entistä nopeammin. Vaikka ensiajatuksena saatetaan ajatella uusien
uskontojen olevan epämääräistä ajatuksenvirtaa ja vaikeasti ymmärrettäviä
ajatuksia maailmasta, perustuvat useat liikkeet perinteisiin uskontoihin
esimerkiksi kristinuskoon ja islamiin.
Tietokirjailija Kirsti Nevalainen on perehtynyt uusiin uskontoihin ja
antanut esimerkiksi kommentin Family Federation for World Peace and Unification
poliittisuskonnolliselle liikkeelle, jonka voisi sanoa olevan puolet
politiikkaa ja puolet uskontoa. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja ja
käsitellyt teoksissaan muun muassa shamanismia ja etiikkaa.
Koska uusia uskontoja on paljon, niiden määritelmä voi joskus olla häilyvä.
Nevalainen kuvaili uusien uskontoja seuraavasti: ”Määrittelisin uususkonnot
liikkeiksi, jotka alkoivat vaikuttaa länsimaailmassa 1960- ja 1970-luvuilla. Ne
olivat hyvin näkyviä tuolloin jopa katukuvassa, kun nuoret liikkuivat vaikkapa
pitkissä kaavuissaan ja pää ajeltuna paljaaksi, helisyttivät kelloja ja myivät
uskonnollista kirjallisuutta ohikulkeville. Useimmiten juuri nuoret liittyivät
näihin uususkontoihin, koska ne olivat eksoottisia ja jännittäviä ja heistä
tuli "uuden henkisen perheen" jäseniä. Nuoret asuivat asuinkommuuneissa
jopa 20 hengen ryhmissä ja lahjoittivat rahansa yhteiseen kassaan, josta sitten
maksettiin vuokrat ja ruuat”. Tiivistettynä uususkontojen piirteitä voisivat
siis olla esimerkiksi suhteellisen nuori ikä, erottuminen muista uskonnoista
sekä sijoittuminen uskontokentän reunamille.
Monet Suomessa vaikuttavat uususkonnot ovat usein intialaisperäisiä,
esimerkiksi Hare Krishna. Ne näkyvät nykypäivänä aktiivisesti myös katukuvassa.
Jäsenet esimerkiksi myyvät Krishna-kirjallisuutta, tanssivat, soittavat ja
laulavat mantraansa. Hare Krishnassa arvostetaan mietiskelyä ja sen kautta
löydettävää luovuutta. Suomen alkuperäisuskonnoista shamanismi vaikuttaa
edelleen useissa nykypäivän uususkonnoissa. Shamanismin shamaani on
verrattavissa kristinuskon pappiin. Hän esimerkiksi yrittää auttaa ihmistä,
muun muassa ottamalla yhteyttä henkimaailmaan.
Nevalainen kertoo, että 1960- ja 1970-luvulla uususkonnoista innostuneiden
vanhemmat ja ystävät paheksuivat nuorten ”hurahtamista” uususkontojen
perustajien ajatuksille. Nämä nuoret myös joutuivat yhteiskunnan ulkopuolelle.
Heitä ei kiinnostanut enää koulu tai työt, kaikki vapaa-aika meni uskonnon
parissa. Nuoret hankkivat rahansa myymällä esimerkiksi uskonnollista
kirjallisuutta, kukkia, makeisia ja halpoja koruja. Yhdysvalloissa vanhemmat
yrittivät jopa yksityisetsivien avulla löytää nuoret ja saada heidät takaisin
kotiin. Toisinaan he antoivat ”deprogammer” -spesialistin puhua nuorille järkeä
ja argumentoida uususkontoa vastaan.
Krishna-liikkeen lisäksi Suomessa vaikuttaa nykypäivänä myös muita
hindulaisperäisiä liikkeitä. Esimerkiksi naispuolinen guru äiti Amma on osa
tällaista liikettä. Hän on myös vieraillut Suomessa. Äiti Amma on intialainen
hyväntekijä ja kannattajiensa mielestä pyhimys ja guru.
Uususkontoihin hurahtaneiden nuorten vanhemmat ja tuttavat kritisoivat
yhteisöjä jo vuosikymmeniä sitten. Vielä nykyäänkin uususkontoja kritisoidaan
ja niiden huonoja puolia tuodaan esille. Uskontojen uhrien tuki -verkkosivu
tarjoaa mahdollisuuksia ja apua uskonnon uhreille. Sivusto kertoo itsestään
sloganilla ”Tukea uskonnollisissa yhteisössä vaikeuksiin joutuneille ja näiden
läheisille”. Tästä päätellen uususkontoihin kohdistuvan kritiikin tyyli ei ole
muuttunut lähes laisinkaan jälkeen 1960–1970 -lukujen. Tukipalvelu on
esimerkiksi listannut verkkosivuilleen 16 kriteeriä avuksi uskonnollisen
yhteisön kriittiseen tarkasteluun. Listalla ovat muun muassa yhteisössä
mahdollisesti esiintyvät vainoharhaisuus, sensuuri ja sisäinen kontrolli.
Uususkonnot vastaavat ajan tarpeisiin
Nykyajan Suomessa on myös kristinuskoon pohjautuvia uususkonto-liikkeitä.
Esimerkiksi aikaisemmin mainittu poliittisuskonnollinen liike Family Federation
for World Peace and Unification FFWPU pohjautuu siihen hyvin pitkälti.
Liikkeellä on kuitenkin oma virallinen oppi. Tämä ”Divine Principle” niminen
koottu oppiteos on uusi tulkinta Vanhasta ja Uudesta Testamentista.
Yhdistymisliike pitää sunnuntaisin omia palveluksiaan ja arvostaa perhettä,
rauhaa ja yhdistyneisyyttä. Liike myös järjestää seminaareja, joissa pohditaan
esimerkiksi Jumalan olemassaoloa, maailman pahuutta, henkistä ja fyysistä
maailmaa sekä ihmisen tarkoitusta maailmassa.
Suomessa vaikuttaa edelleen myös uuspakanallisia liikkeitä. Tärkeimpiä
niistä ovat wicca ja uusshamanismi. Wikka on ollut osa uuspakanajärjestöä
1970-luvulta lähtien ja traditionaalista wiccaa harjoittaa järjestö Wicca ry.
vuodesta 2000. Tiede-lehden artikkeli vuodelta 2003 kertoo, että shamanistisen
maailman olentoja on palvottu Suomessa noin 5000-6000 vuoden ajan.
Suomessa ja muualla maailmassa on siis hyvin laajasti erilaisia
uususkontoja ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Uudet uskonnot ovat ikään kuin
seurausta uskonnossa tapahtuvista muutoksista, joiden kautta ne yrittävät
sopeutua uuteen aikaan, maailmankuvaan ja kannattajiin. Vaikka nykyaikana
voidaan sanoa uusien uskontojen olevan kuin uusi trendi, on niillä myös
tärkeitä pyrkimyksiä. Ne pyrkivät pitämään perinteitä yllä ja hidastamaan
muutosta. Toisaalta halutaan säilyttää jo pitkään arvokkaiksi koettuja
opetuksia, mutta tuoda niihin uusia näkökulmia.
Mistä
puhutaan – Uudet uskonnot
-
Uusiksi uskonnoiksi määritellään 1900-luvulla
omaksi lahkoikseen syntyneet uskonnolliset liikkeet ja erilaiset vaihtoehtoiset
henkisyyden muodot.
-
Eri tutkijoiden välillä määritelmä uusien
uskontojen syntyajasta vaihtelee. Joskus määritelmänä käytetään niiden
syntyneen toisen maailmansodan jälkeen.
-
Suomessa erityisesti nuoret kiinnostuivat
uususkonnoista 1960- 1970 -luvuilla.
-
Uusia uskontoja ovat esimerkiksi New Age,
Krishna-liike ja erilaiset kristinuskoon, juutalaisuuteen ja islamiin
pohjautuvat liikkeet.
-
Usein uudet uskonnot syntyvät jo olemassa
olevista uskonnoista, joiden vähemmistöliikkeet aloittavat uuden ilmiön.
-
Ensimmäinen uusien uskontojen syntyaalto oli 1800-luvulla,
kun uskonnonvapaus alkoi kehittyä. Myöhemmin sellainen oli esimerkiksi
1940-luvulla toisen maailmansodan aikaan, kun idästä länteen oli aktiivista
muuttoliikettä.
Lähteet:
Kirsti Nevalainen, http://www.kirjaseuranta.fi/kirjasto/N/Nevalainen_Kirsti/
Patriarkka Kirill - kiistelty uudistaja
Sanni Okkonen
Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill, on herättänyt kiinnostusta ja positiivisia mielikuvia länsimyönteisillä kommenteillaan ja erilaisilla teoillaan. Patriarkka Kirillissä on kuitenkin myös toinen puoli, erityisesti Kirill on vellonut mediassa erinäisiä kohuja aiheuttaen.
Kuka?
• Patriarkka Kirill - maallinen nimi Vladimir Mihailovitš Gundjajev
• Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja
• Syntynyt Pietarissa, Venäjällä
• Nousi patriarkaksi helmikuussa 2009 edellisen patriarkan, Aleksei II, kuoleman jälkeen
• Vanhat ortodoksijäsenet eivät kannata Kirilliä Vatikaanimyönteisyyden takia
Patriarkka Kirill on Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, Moskovan ja koko Venäjän patriarkka. Ortodoksinen kirkko on Venäjällä valtakirkko, joten patriarkalla on Venäjällä paljon vaikutusvaltaa.
Ennen patriarkaksi valintaa Kirill oli toiminut eräänlaisena Venäjän kirkon “ulkoministerinä”. Kirill on ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja täten osa Venäjän ortodoksivaikuttajista epäili aluksi Kirillin sopivuutta patriarkaksi. Kirill äänestettiin kuitenkin selvällä enimmistöllä Aleksei II seuraajaksi. Venäjän ortodoksinen kirkko on maailman toiseksi suurin kristillinen kirkko, jäseniä on kirkon laskelmien mukaan maailmanlaajuisesti noin 165 miljoonaa.
Patriarkka Kirill tunnettiin 1990-luvun alussa vapaamielisenä pappina, mutta patriarkkana toimiessaan Kirill on noudattanut melko konservatiivista linjaa. Suhteet presidentti Putiniin ja täten myös maalliseen valtaan ovat säilyneet ulospäin hyvinä. Ylen artikkelin mukaan voi olla mahdollista, että Putin toivoo saavansa kirkon päämiesten tapaamisesta tukea omalle asemalleen. Tapaamisesta huolimatta paavin ja patriarkan välejä kuitenkin hiertää esimerkiksi kysymys Ukrainasta, erityisesti Krimin niemimaasta.
Venäjän ortodoksinen kirkko on perustanut seurakuntiaan muiden patriarkaattien alueille, myös Suomeen. Tämä on vanhan perinteen vastaista ja se on aiheuttanut hajaannusta alueilla. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuuteen, mutta se on silti autonominen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtenäisen alueen kirkolla on oikeus päättää sen sisäisestä hallinnosta ja osin kanonisista asioistaan. Eri alueiden ortodoksisten kirkot tekevät paljon yhteistyötä. Suomen arkkipiispa Leo kertoi Savon Sanomissa että Venäjän patriarkka Kirill on tyytyväinen venäläisten maahanmuuttajien kohteluun Suomen ortodoksisessa kirkossa.
Toisaalta, Kirill on aiheuttanut myös kohua omilla valinnoillaan. Munkkilupauksen mukaan siihen sitoutuneet elävät köyhyydessä sekä naimattomana ja siveellisessä puhtaudessa. Munkkilupauksen myötä patriarkka Kirill sitoutui köyhään ja vaatimattomaan elämäntapaan. Kohua aiheutti kuitenkin Kirillin ranteessa ollut 30 tuhannen euron sveitsiläinen Breguet-kello. Kun kuva patriarkasta kello kädessä lähti leviämään, muokkasi kirkko kuvasta patriarkan kellon pois. Muokatussa kuvassa pöytään jäi kuitenkin kellon heijastuma, - joka nosti vielä enemmän kohun esiin. Kohua vauhditti Kirillin kommentit, joka aiemmissa haastatteluissa oli väittänyt, ettei käytä kelloa vaikka hän olikin saanut sen lahjaksi. Jälkikäteen Kirill ja ortodoksinen kirkko pahoittelivat tekoa.
Toinen munkkilupausta koetteleva ja huomiota herättävä asia on Moskovan keskustassa sijaitseva asunto, jossa patriarkka Kirill asuu naisen kanssa. Patriarkka Kirillin mukaan nainen on hänen serkkunsa.
Patriarkka Kirill ottaa kantaa nykyaikaisiin tapahtumiin. Patriarkka Kirill on saavuttanut negatiivista huomiota esimerkiksi jyrkästä kriittisyydestään homoseksuaalisuutta kohtaan. The Independent -lehti uutisoi Kirillin kommentoineen, että homoseksuaalisuuden hyväksyminen on osasyy terroristijärjestö Isisin nousuun. Elokuussa 2013 Kirill nousi uutisiin kommentillaan, jossa hän painottaa samaa sukupuolta olevien avioliiton merkitsevän lähestyvää maailmanloppua ja kehotti silloin ihmisiä vastustamaan homoseksuaalisten oikeuksien hyväksymistä.
Kirillillä on omat kannattajansa ja vihaajansa. Uskonto on ollut aina kiistelty asia. Kirill kerää huomiota idän kirkkoa kohtaan, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessäkin. Se on varmaa, että Kirill seisoo mielipiteidensä takana loppuun asti.
Lähteet:
