keskiviikko 17. huhtikuuta 2019


Segovian leirikoulu


Segovialaiset Espoossa


Lokakuussa segovialaisen Mariano Quintanillan koulun oppilaat opettajineen vierailivat Espoossa ja he viettivät viikon Kunkun ja EYL:n opiskelijoiden perheissä tutustuen suomalaiseen arkeen ja kulttuuriin. Kävimme esimerkiksi Heurekassa, Kiasmassa, Espoon tuomiokirkossa, Ateneumissa, Luonnontieteellisessä museossa, Fazerilassa ja Nuuksiossa. Retki Nuuksioon oli vieraillemme uudenlainen kokemus; he pääsivät suunnistamaan, saunomaan, uimaan järvessä ja paistamaan nuotiolla makkaroita ja lettuja. Lauantaina ei ollut yhteistä ohjelmaa vaan perheet näyttivät vierailleen suomalaista elämänmuotoa ja vierailivat mm. Porvoossa ja Suomenlinnassa sekä kävivät keilaamassa ja leffassa.
Koulussa espanjalaiset pitivät esitelmiä Espanjasta, Madridin turistikohteista ja kotikaupungistaan Segoviasta, jotta suomalaiset opiskelijat opettajineen tutustuisivat paremmin kohteeseen ennen tulevaa vastavierailua Espanjaan. Kaiken kaikkiaan kulunut viikko oli onnistunut; espanjalaiset pääsivät tutustumaan Suomeen ja me suomalaiset pääsimme kehittämään espanjan kielitaitoamme. (Cecilia)

Segoviassa 4. - 11. huhtikuuta


Saavuimme Segoviaan puolilta öin torstaina ja majoituimme suoraan isäntäperheisiimme.

Perjantai 5.4.

Koulupäivä alkoi osallistumalla vaihtokaverin kanssa oppitunille. Sen jälkeen espanjalaiset ystävämme pitivät esitelmiä paikoista, joita tulisimme näkemään viikon aikana. Historian opettaja esitteli koulua, sen historiaa ja taideaarteita espanjaksi. Iltapäivällä lähdimme kävelemään kaupungin läpi Alcazarin linnalle, jossa meille oli järjestetty opastettu kierros. Kiipesimme myös linnan tornin huipulle, mutta emme nähneet maisemia kunnolla lumisateen takia. Sää oli melko huono ja vuorotellen satoi vettä, lunta ja rakeita.

Tutustuttuamme Alcazariin lähdimme ostamaan liput seuraavan päivän Madridin matkaa varten vaihtareidemme kanssa. Tämän jälkeen menimme kotiin pariksi tunniksi lepäämään ja sen jälkeen kokoonnuimme koko porukalla kaupungilla. Hengailimme keskustassa muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdimme kotiin nukkumaan. (Joonatan ja Susanna)



Tässä kahden matkalaisen viikonlopputunnelmia

 

Lauantai 6.4.


Herättyämme söimme kotona runsaan espanjalaisen aamiaisen. Aamupäivällä suuntasimme bussilla kohti Madridia. Aluksi kävimme elektroniikkamuseossa, muutamassa vaateliikkeessä ja ihmettelimme suurta mielenosoitusta. Iltapäivällä nautimme herkullisen aterian Taco Bellissa, jonka jälkeen kävelimme hienossa säässä vehreässä Retiro-puistossa. Tämän jälkeen palasimme Segoviaan, jossa kokoonnuimme vielä yhdessä viettämään iltaa. (Saku)

Aamulla nukuimme ihanasti yli kymmeneen, jonka jälkeen söimme aamupalaksi mm. leipää ja espanjalaisia torrijoja. Syötyämme lähdimme Segovian lasitehtaaseen, jonka lasimuseosta löytyi myös kokonainen huone omistettuna suomalaiselle lasille. Lounasta söimme vanhan kaupungin perinteisessä ravintolassa. Pöydästä löytyi possunnahkasipsien, verimakkaran ja chorizon lisäksi karitsaa ja leipää sen kanssa. Tämän vähän erikoisemman ruokakokemuksen jälkeen tutustuimme Segovian nähtävyyksiin ja sitten palasimme takaisin kotiin. Ilta meni erilaisia pelejä pelaillessa ja iltaruoan parissa. (Ilona)


Sunnuntai 7.4.


Nukuimme aamulla pitkään, jonka jälkeen kävimme kävelemässä kaupungilla. Päivällä söimme perheen kanssa herkullista paellaa, joka on kuuluisa espanjalainen perinneruoka. Illalla teimme retken upeaan Haces del Rio Duraton -luonnonpuistoon, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Segoviasta. Maisemat luonnonpuistossa olivat uskomattoman hienoja ja laakson yllä lentävät kotkat olivat vaikuttava näky. Tämän jälkeen vierailimme vielä pienessä Sepulvedan kylässä, jossa aito espanjalainen tunnelma oli helposti aistittavissa. (Saku)

Päivä alkoi myöhäisellä aamupalalla, joka koostui churroista ja suklaasta (eli espanjalaisesta ”kaakaosta”). Tämän jälkeen lähdimme “Palacio Real de Riofrio” -nimiseen kuninkaalliseen palatsiin opastetulle kierrokselle. Lounaaksi söimme perinteistä paellaa, jota koristi monenlaiset merenelävät. Illalla tapasimme muutamien vaihtareiden kanssa paikallisen karkkikaupan edessä ja menimme elokuviin. Iltaruokaa söimme sitten yhdentoista jälkeen, jonka jälkeen sai mennä nukkumaan. (Ilona)


Maanantai 8.4.

 

Maanantaiaamulla bussimme nokka suuntasi kohti Madridia. Noin tunnin kestävän matkan jälkeen lähdimme kiertelemään kaunista kaupunkia. Ensimmäisenä ihailimme Espanjan kuninkaan virka-asuntoa nimeltään Palacio Real de Madrid. Palatsin ulkopuolella oli paljon poliiseja odottamassa kuninkaan saapumista. Näimme myös palatsin vieressä sijaitsevan Almudenan katedraalin. Sitten suuntasimme kohti Plaza Mayor -keskusaukiota, jonka keskellä kohoaa Filip lll:n patsas. Seuraavaksi saavuimme yhdelle Madridin vilkkaimmalle keskusaukiolle (Puerta del Sol), johon yhdistyy tunnetuimmat kadut. Saimme pitää pienen tauon ennen kuin jatkoimme matkaa. Ohitimme vielä Espanjan parlamenttitalon (Congreso de los Diputados), jonka edustaa koristi kaksi isoa leijonapatsasta. Viimeisenä vierailimme museo El Pradossa, jonka espanjalainen taidekokoelma on maailman laajin. Siellä oli muun muassa Velazquezin, Goyan ja El Grecon mestariteoksia 1100-luvulta 1800-luvulle.
Museokierroksen jälkeen oli vapaa-aikaa, joten oppilaat lähtivät omille teilleen. Monet lähtivät ihastelemaan tunnetuimpia kauppakatuja ja shoppailemaan. Madridissa saimme myös nauttia ihanasta aurinkoisesta säästä ja melkein 20 asteen lämmöstä. (Roosa ja Miika)


Tiistai 9.4.


Tiistaina ensimmäiseksi esitelimme Mariano Quintanillan englannin opiskelijoille Suomen luontoa, ruokakulttuuria ja kouluamme. Tässä yhteydessä tarjosimme myös espanjalaisille salmiakkia maistettavaksi. Esitelmät saivat hyvän vastaanoton ja jotkut jopa pitivät salmiakista.

Esitelmien jälkeen lähdimme bussilla seuraavaan historialliseen kohteeseen nimeltään El Palacio Real de La Granja de San Ildefonso. La Granjana tunnettu palatsi on toiminut kuninkaiden kesäpalatsina 1700-luvulla. Palatsissa saimme oppaan johdolla nähdä upeita seinävaatteita, maalauksia, patsaita sekä kuulla paikan historiasta. Muun muassa oppimme, että palatsin mallina on ollut Versailles’n palatsi.

Opastuskierroksen jälkeen kiertelimme palatsin suuressa, kauniissa puutarhassa. Näky olisi varmasti ollut vielä kauniimpi myöhemmin kesällä, sillä La Granja on niin korkealla, että siellä ei vielä ollut edes lehtiä puissa. Mielenkiintoisen vierailumme jälkeen palasimme takaisin koululle odottamaan vaihtoparejamme päästäksemme vapaa-ajan viettoon. (Nea)


Keskiviikko 10.4.


Heti aamusta lähdimme bussilla kohti vanhaa Ávilan kaupunkia. Siellä on Espanjan vanhin ja pisin keskiaikainen muuri. Muuri on 2,5 kilometriä pitkä ja siinä on 88 tornia sekä 9 porttia. Nousimme muurille ja kiertelimme muurien sisäpuolella. Historian opettaja kertoi meille kaupungista ja sen historiasta espanjaksi.  Kävimme muun muassa upeassa Santa Teresan kirkossa, jossa näimme, kuinka seurakunta valmistautui pääsiäiskulkueeseen.

Ávilasta matka jatkui kohti Valle de los Caídos -monumenttia, jonka diktaattori Francisco Franco rakennutti Espanjan sisällissodassa kaatuneiden muistoksi. Franco itse on myös haudattu siellä sijaitsevan vuoren sisään louhittuun kirkkoon. Espanjalaiset opettajat kertoivat meille järkyttäviä tarinoita monumentin rakennusvaiheista diktatuurin aikana. Ihastelimme upeaa laaksonäkymää, aukiota, rakennuksia ja ristiä sekä menimme myös sisään maanalaiseen kirkkoon, jossa näimme Francon haudan. Kirkko oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja kaunis sisältä, joten hieman harmitti, ettei siellä saanut ottaa kuvia, vaikka se onkin ihan ymmärrettävää.

Päivän päätteeksi menimme vielä valtavaan ostoskeskukseen, jossa kaikki saivat shoppailla ja hengailla kavereiden kanssa. Tämän jälkeen palasimme Segoviaan ja aloimme pakkaamaan tavaroita aamun aikaista herätystä varten ja valmistautumaan yhteiseen illalliseen.

Espanjalaiset isäntämme olivat varanneet perinteisen ravintolan kaupungin keskustasta. Söimme maukkaita espanjalaisia ruokalajeja ja nautimme viimeistä kertaa kaikki yhdessä toistemme seurasta. (Sohvi ja Julia)  


Torstai 11.4.


Kaikki olivat sovittuun aikaan klo 6.30 akveduktin alla ja oli jäähyväisten aika. Kotimatkalla kaikki olivat väsyneitä mutta onnellisia ja kotiinpaluu sujui mutkitta.








keskiviikko 13. maaliskuuta 2019


ÄI2-kurssilaiset saivat vapaasti kirjoittaa heille tärkeistä asioista. He kirjoittivat harrastuksistaan, matkoistaan ja ongelmista, joita ovat pohtineet. Kruunun takaa -blogissa julkaistavat tekstit käsittelevät lukiolaisten uupumista ja eläinten oikeuksia.





Mikä vie lukiolaisten innon opiskeluun?

 Pauliina Tilli


Lukiolaisten uupumuksesta on kirjoitettu viime aikoina paljon. Mutta minkä takia aiheesta on tullut ajankohtainen vasta nyt? Suurin syy siihen, että aiheesta on kirjoitettu paljon tämän vuoden aikana, on lähestyvät – ja jo tulleet – uudistukset ja muutokset, jotka vaikuttavat merkittävästi lukiolaisten opiskeluun ja elämään. Miten lukiolaiset saataisiin jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskeluun kaikkien uudistusten ja stressin keskellä?





Suurin syy lukiolaisten uupumukseen on stressi. Jatkuva stressi uuvuttaa pikkuhiljaa pirteimmänkin opiskelijan. Pauliina Grönholmin artikkelissa ”Lukiolaisten stressikäyrä on nyt tutkittu, ja se näyttää yhteiskunnan paineet: käänne tapahtuu jo sunnuntai-iltaisin” (HS 23.11.2018) kerrotaan Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan stressiä lisäävät esimerkiksi haasteet digioppimisessa sekä lukioissa tapahtuvat uudistukset. Se, miten digioppiminen tunkee kouluihin sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten myötä vaikuttaa lukiolaisten jokapäiväiseen arkeen. Läksyihin joutuu käyttämään enemmän aikaa, kun aikaa vievät esimerkiksi matematiikan sähköisten ohjelmien käyttämisen opettelu. Uudistukset taas saattavat vaikuttaa esimerkiksi monien lukiolaisten pidemmän aikavälin suunnitelmiin.

Yksi varmasti kaikkia lukiolaisia mietityttävä uudistus on korkeakoulujen todistusvalintojen kriteerit. Kun ylioppilaskirjoituksille lisätään painoarvoa, stressi ja paineet niihin lisääntyvät entisestään. Lisäksi yhä nuorempana joutuu tekemään päätöksiä omasta tulevaisuudestaan ja myös tämä lisää stressiä. Aivan lukion alusta asti täytyy miettiä tarkasti, mitä aineita aikoo lukea ja mitä kirjoittaa, jotta saisi mahdollisimman hyvät pisteet jatko-opintoihin pyrkiessä.

Hanna Huhtamäki kirjoittaa artikkelissaan ”Yliopistojen todistusvalinnan kriteerit on päätetty – esimerkiksi kasvatustieteistä haaveilevan kannattaa keskittyä äidinkieleen, matematiikkaan ja fysiikkaan” (HS 6.6.2018), että kriteereissä painotettaisiin sellaisia aineita, joista on hyötyä aina kyseisen alan korkeakouluopinnoissa. Aina se ei kuitenkaan tunnu pitävän paikkaansa. Opintopolku-palvelusta pystyy katsomaan ylioppilastodistusten arvottamisperusteita ja sieltä huomaa, että tietyistä aineista saa aina suuret pisteet alasta riippumatta. Suurimmalla osalla aloista on omia erilaisia pisteytyksiä, siten, että sille alalle hyödyllisistä aineista voi saada suurempia pistemääriä, mutta silti on myös selviä epäloogisuuksia. Melkein mille tahansa alalle pyrkivän kannattaisi hyvän pistemäärän taatakseen opiskella fysiikkaa sekä pitkää matematiikkaa. Jos lukiolainen tällaisessa tilanteessa päättää lukea niitä aineita, jotka antavat parhaat pisteet, kiinnostuksen kohteidensa sijaan, opiskelu voi tuntua vastenmielisemmältä, jos opinnot eivät kiinnosta ja innosta. Todistusvalintojen pisteytysuudistus voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka olivat jo tehneet valintojaan tietämättä kriteereistä. Tällöin saattoi joutua kesken opiskelujen valitsemaan jatkaako alkuperäisen suunnitelman mukaan vai vaihtaako opiskelemiaan aineita parempien pisteiden toivossa. Tällainen voi uuvuttaa opiskelijaa lisää.

Uudistusten lisäksi lukion suuri työmäärä on monille stressaavaa ja uuvuttavaa. Monista oppiainesta kasaantuu samaan aikaan läksyjä, esseitä ja ryhmätöitä, jotka on kaikki saatava tehtyä ajallaan. Lisäksi koulupäivät ovat pitkiä ja monilla koulumatka saattaa pidentyä huomattavasti peruskouluun verrattuna, jolloin päivät ovat pidempiä ja koulutöiden tekeminen jää myöhempään ajankohtaan, jolloin on väsyneempi. Kun koulu alkaa taas aamulla varhain, pitäisi päästä ajoissa nukkumaan, jotta unta saisi tarpeeksi, mutta entä jos kouluhommat ovatkin vielä kesken? Pitkien koulupäivien ja suuren työmäärän vuoksi levolle ja harrastamiselle jää vähemmän aikaa. Tällöin elämä saattaa alkaa tuntua pelkältä koulunkäynniltä ja se voi viedä voimia nopeasti.

Varsinkin lukion alussa voi olla ongelmia tottua kaikkeen uuteen. Samaan aikaan tulee niin monta muutosta, että niihin tottuminen vie aikaa. Itse huomasin heti lukion alussa, että aloin stressata paljon enemmän. Kaikkeen uuteen totuttelu väsytti, mutta silti olisi pitänyt heti alusta asti tehdä täysillä töitä, joita myös tuntui olevan enemmän kuin peruskoulussa. Huomasin myös, että vapaa-aikani tuntui katoavan olemattomiin. Grönholmin artikkelissa haastatellut lukiolaiset kertovatkin molemmat lopettaneensa viikoittaisen urheiluharrastuksen lukion aikana. Tämä kertoo hyvin siitä, miten aikaa vievää lukio-opiskelu on. Sen rinnalle on hankala mahduttaa harrastusta, jossa on tarkat harjoitusajat.

Minna Pölkin artikkelissa ”Stressiä, uupumusta ja kyynisyyttä kokee jopa puolet lukiolaisista – Professori: Jaksaminen on otettava vakavasti uudistusten keskellä” (HS 16.1.2018) psykologian ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on huolissaan lukiolaisten jaksamisesta ja innostumisesta. Jos töitä on paljon, se uuvuttaa ja opiskelusta innostuminen voi olla hankalampaa, mutta ainakin minun on edelleen helppo innostua niistä aineista, jotka kiinnostavat minua. Tämä voisi olla yksi tapa auttaa lukiolaisia jaksamaan. Jos pidettäisiin huoli siitä, että heillä on mahdollisuus opiskella entistä enemmän itseä kiinnostavia aineita eikä suurta määrää yksittäisiä pakollisia kursseja kaikista aineista, opiskeluinto voisi säilyä paremmin.

On tapoja, joilla lukiolaiset voivat itse vaikuttaa jaksamiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi aikataulujen tekeminen ja suunnittelu. Vaikkapa koeviikoilla jaksaa paremmin, jos omaa lukemista ja opiskelua on suunnitellut etukäteen, mutta suunnittelu ja aikatauluttaminen on jaksamisen kannalta tärkeää myös muulloin kuin koeviikoilla. Lisäksi jaksamiseen auttaa, jos tekee koko ajan säännöllisesti vähän töitä eikä jätä mitään viimeiseen iltaan. 


Lukiolaiset eivät kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan loppujen lopuksi paljoakaan niihin asioihin, jotka heitä eniten uuvuttavat. Ulkopuolelta tulee paineita ja uudistuksia, jotka väsyttävät lukiolaisia selvästi enemmän kuin yksittäiset koeviikot tai esseet. Olisi siis tärkeää saada uudistuksista päättävät tahot havahtumaan lukiolaisten stressiin ja uupumukseen, jotta asiat voisivat parantua. Jos asiat ja opiskelu eivät jatkuvasti muuttuisi, lukiolaiset jaksaisivat keskittyä enemmän itse opiskeluun. Olisi myös tärkeää, ettei ylioppilaskirjoitusten painoarvoa lisättäisi liikaa ja ettei lukion ensimmäisenä vuonna jo tarvitsisi tehdä suuria ja paljon omaan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, sillä se lisää lukio-opiskeluun totuttelevien nuorten stressiä.

Lukuisat lukiolaisten uupumuksesta kirjoitetut artikkelit eivät siis ole turhia. Lukiolaisten on tärkeää itse huolehtia jaksamisestaan niillä keinoilla, joita heillä itsellään on, mutta myös ulkopuolelta olisi tehtävä jotain asioille, jotka lukiolaisia eniten uuvuttavat ja joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Lukiolaisethan ovat tulevaisuuden aikuisia, joten heidät olisi tärkeää saada jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskelusta.
Minna Pölkin artikkelissa ”Stressiä, uupumusta ja kyynisyyttä kokee jopa puolet lukiolaisista – Professori: Jaksaminen on otettava vakavasti uudistusten keskellä” (HS 16.1.2018) psykologian ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on huolissaan lukiolaisten jaksamisesta ja innostumisesta. Jos töitä on paljon, se uuvuttaa ja opiskelusta innostuminen voi olla hankalampaa, mutta ainakin minun on edelleen helppo innostua niistä aineista, jotka kiinnostavat minua. Tämä voisi olla yksi tapa auttaa lukiolaisia jaksamaan. Jos pidettäisiin huoli siitä, että heillä on mahdollisuus opiskella entistä enemmän itseä kiinnostavia aineita eikä suurta määrää yksittäisiä pakollisia kursseja kaikista aineista, opiskeluinto voisi säilyä paremmin.

On tapoja, joilla lukiolaiset voivat itse vaikuttaa jaksamiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi aikataulujen tekeminen ja suunnittelu. Vaikkapa koeviikoilla jaksaa paremmin, jos omaa lukemista ja opiskelua on suunnitellut etukäteen, mutta suunnittelu ja aikatauluttaminen on jaksamisen kannalta tärkeää myös muulloin kuin koeviikoilla. Lisäksi jaksamiseen auttaa, jos tekee koko ajan säännöllisesti vähän töitä eikä jätä mitään viimeiseen iltaan.

Lukiolaiset eivät kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan loppujen lopuksi paljoakaan niihin asioihin, jotka heitä eniten uuvuttavat. Ulkopuolelta tulee paineita ja uudistuksia, jotka väsyttävät lukiolaisia selvästi enemmän kuin yksittäiset koeviikot tai esseet. Olisi siis tärkeää saada uudistuksista päättävät tahot havahtumaan lukiolaisten stressiin ja uupumukseen, jotta asiat voisivat parantua. Jos asiat ja opiskelu eivät jatkuvasti muuttuisi, lukiolaiset jaksaisivat keskittyä enemmän itse opiskeluun. Olisi myös tärkeää, ettei ylioppilaskirjoitusten painoarvoa lisättäisi liikaa ja ettei lukion ensimmäisenä vuonna jo tarvitsisi tehdä suuria ja paljon omaan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, sillä se lisää lukio-opiskeluun totuttelevien nuorten stressiä.

Lukuisat lukiolaisten uupumuksesta kirjoitetut artikkelit eivät siis ole turhia. Lukiolaisten on tärkeää itse huolehtia jaksamisestaan niillä keinoilla, joita heillä itsellään on, mutta myös ulkopuolelta olisi tehtävä jotain asioille, jotka lukiolaisia eniten uuvuttavat ja joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Lukiolaisethan ovat tulevaisuuden aikuisia, joten heidät olisi tärkeää saada jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskelusta. 

Oikeutta eläimille

Ida Viitanen

 

Eläinten oikeuksien ajatteleminen ja niiden huomioiminen esimerkiksi mediassa on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Eläinten oikeudet käsitteenä tarkoittaa sitä, että eläinten intressit, kuten esimerkiksi kärsimyksen välttäminen, pitäisi huomioida siinä, missä ihmistenkin intressit. Aihe herättää suurta mielenkiintoa ja monilla onkin todella vahvoja mielipiteitä sitä koskien. Jotkut ovat sitä mieltä, että eläinten käyttäminen esimerkiksi ruoantuotannossa tulisi lopettaa kokonaan, kun taas toiset ajattelevat eläimiä enemmän omaisuutena, jota voi hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Eläinten oikeudet onkin aiheena hyvin ristiriitainen ja hankala.
Eläinten hyödyntäminen ihmisten tarpeisiin on jokapäiväistä ja monien mielestä jopa välttämätöntä nyky-yhteiskunnassamme. Siksi niin radikaalia muutosta, kuten esimerkiksi lihantuotannon lopettamista kokonaan, on miltei mahdotonta saavuttaa. Kuitenkin pienempiin asioihin, kuten eläinten olojen parantamiseen, on mahdollista vaikuttaa. Tämänkaltaisiin parannuksiin meidän tulisi mielestäni yhteiskuntanakin panostaa. Ihminen voi vaikuttaa eläinten oikeuksiin myös omalla käytöksellään, esimerkiksi kasvissyöjäksi ryhtymällä. Mielestäni kuka vaan voi ryhtyä kasvissyöjäksi, tai edes lisätä kasvisruoan määrää ruokavalioon. Tällaiset teot tuntuvat yksin mitättömän pieniltä, mutta ovat tärkeä osa eettisemmän tulevaisuuden mahdollistamista.
Eläinten pitäminen lemmikkeinä on aina ollut itsestäänselvyys, eikä siinä ole ajateltu olevan mitään väärää. Onko se kuitenkaan eettisesti korrektia? Joitain lajeja on esimerkiksi jalostettu vain ihmisen omia intressejä ajatellen. Eläimille saattaa ilmaantua hengitys- ja muita terveysongelmia vain sen takia, että ne on jalostettu miellyttämään ihmisen silmää. Myös lemmikkien pito häkeissä herättää kysymyksiä eettisyydestä. Verrattuna eläinten oloihin luonnossa, ihmisten tilat niille ovat usein todella puutteellisia. 

Yksi keskustelua herättävä aihe eläinten oikeuksiin liittyen on eläinkokeet. Joissain tilanteissa eläinkokeet voivat olla tarpeellisia ja erittäin hyödyllisiä, esimerkiksi lääkekehityksessä. Tuntuu pienemmältä pahalta uhrata eläimiä koekaniineina, kun etsitään jollekin tuhansia ihmisiä tappavalle sairaudelle hoitokeinoa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa eläinkokeet ovat kohtuuttomia ja tarpeettomia. Koe-eläinten kärsimystä pahentaa virikkeettömät ja ahtaat tilat. Eläimiä pidetään liian pienissä häkeissä, jotka eivät mahdollista niille luontaista käyttäytymistä. Vaikka eläinten käytöstä kokeissa ei päästäisi kokonaan eroon, mielestäni on tärkeää yrittää parantaa koe-eläinten oloja ja elämää. Ihminen voi myös yksilönä vaikuttaa ostamalla eläinkokeettomia tuotteita ja kannattamalla organisaatioita, jotka yrittävät lopettaa eläinkokeet kokonaan.
Eläinkokeiden lisäksi myös turkistarhausta on kritisoitu. Ylen artikkelissa ’’Oikeutta eläimillä julkaisi salavideoita turkistarhoilta: jättisuuria ja ylijalostettuja sinikettuja’’. Oikeutta eläimille- järjestö käsittelee sitä, miten turkistarhojen eläinten jalostus on mennyt sairaalloiseen suuntaan. Eläimiä jalostetaan niin suuriksi, että niiden terveys kärsii samalla. Eläinten oikeuksista välittävän järjestön mukaan myös eläinten oloissa on paljon parannettavaa. Turkistarhaukset ovat eläinten kohtelun kannalta julmia ja mielestäni turkisteollisuus pitäisi lopettaa kokonaan. Ajatus siitä, että eläin kasvatetaan ja tapetaan vain sen takia, että ihminen saa sen turkista hienon takin, on järjetön. Prosessiin käytetyn rahan ja ajan voisi minusta hyödyntää moneen paljon eettisempään asiaan.
Mielestäni eläinten oikeuksiin liittyen tärkeintä on keskittyä eläinten oloihin. Kaikista yllämainitsemistani eläinten käyttötarkoituksista tulisi huomattavasti oikeudenmukaisempia, jos eläimille taattaisiin terveelliset ja turvalliset elinolot. Vaikka on myös keskeistä, että me ihmiset pyrimme välttämään eläinten turhaa kärsimystä esimerkiksi välttämällä lihansyöntiä tai turkisten käyttöä, ei ainakaan tällä hetkellä ole realistista, että nämä käytännöt kokonaan poistettaisiin. On siis kannattavampaa pyrkiä mieluummin parantamaan eläimien asemaa tarhoissa, tehtaissa ja muissa sen sijaan, että ne yritettäisiin kokonaan poistaa.
Eläinten oikeudet ovat asia, minkä puolesta moni ihminen taistelee. Eläinten asema ja niiden kohtelu onkin edistynyt huimasti vuosien varrella. On kuitenkin vielä paljon parannettavaa ja mielestäni on tärkeää, että ihmiset oppivat sympatisoimaan eläimiä yksiöinä ja luopuvat ajatuksesta, että eläimet ovat vain objekteja, joita voi hyödyntää oman maun mukaan. Eläinten oikeuksien puolesta on tärkeää tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa.