Saimin vaihtovuosi
Vuosina 2015-2016 moni Kuninkaantien lukion opiskelija oli vaihdossa eri puolilla maailmaa. Yksi heistä oli Saimi Häkkinen, jota haastateltiin vaihdosta. Nyt hän kertoo kokemuksistaan maailman toisella puolella.
1. Esittele itsesi lyhyesti.
Olen Saimi Häkkinen, olen 18 vuotta vanha ja opiskelen 2. vuotta lukiossa.
2. Missä ja kuinka kauan olit vaihdossa?
Olin vaihdossa Argentiinassa, Etelä-Amerikan eteläosissa. Siellä ihan eteläkärjessä on pienehkö paikka nimeltään Río Gallegos, n. 100 000 asukkaan omaperäinen kaupunki. Olin vaihdossa 11 kuukautta.
3. Miksi halusit juuri Argentiinaan?
Vuosi ulkomailla oli ollut jo pitkään unelmani, ja halusin viettää sen siten mahdollisimman erilaisessa ympäristössä kuin Suomi. Isoveljeni oli Yhdysvalloissa vaihdossa, minkä takia en tahtonut sinnekkään. Lopulta päädyin Argentiinaan, koska latinokulttuuri ja paikan kaukaisuus kiehtoi minua.
4. Kerro isäntäperheestäsi.
Elin yhteensä kahdessa eri isäntäperheessä. Ensimmäiseen, ihanaan host-perheeseeni kuuluivat vanhemmat Blanca ja Fransisco sekä sisarukset Rodrigo, Lautaro ja Carla. Pidin asumisesta heidän luonaan, mutta loppuaikana perheen samanikäiset sisarukset muuttivat omiin koteihinsa. Viimein pienten erimielisyyksien ja yksinolemisen jälkeen ehdotin host-perheen vaihtoa. Niin sain asua loppuajan nuoripari Samanthan ja Nicolaksen kanssa. Heillä oli 2-vuotias lapsi Leandro, jonka kanssa vietin paljon aikaa leikkien.
Pidin asumisesta molempien perheiden kanssa. Arkeen kuuluivat sekä ilot ja surut, joihin sulauduin uutena perheenjäsenenä mukaan. Sain itselleni oman huoneen, arjen siivousvastuita ja kotiintuloajatkin.
5. Millaisia vaihtoajan alku ja arki olivat?
Arki oli vaihtelevaa mutta seurasi tiettyä rutiinia. Kävin paikallista koulua, ja siellä sain paljon huomiota sinisilmäisenä ja vaaleahiuksisena suomalaisena. Moni tuli spontaanisti juttelemaan minulle (argentiinalaiset ovat todella puheliaita), vaikka tietoa ei hirveästi saatukaan vaihdettua kielimuurin takia. Pääsin silti kaikkeen toimintaan mukaan ja sain uusia ystäviä.
Latinokulttuurissa juhlitaan paljon, eikä elämä siksi ollut koskaan yksitoikkoista. Muutenkin Argentiinassa oli tuolloin jännittävät ajat, sillä entinen korruptoitunut presidentti oli syrjäytetty ja koko maa oli sekaisena inflaation ja työttömyyden takia. Koulupäivät lyhenivät aamuseitsemästä puoleen päivään. Siksi vapaa-aikaa oli paljon, jolloin kävimme ystävieni kanssa kahviloissa, telttailemassa ja rannalla.
Kieltä aloin oppia kunnolla ensimmäisten kuukausien jälkeen. Välillä kommunikoiminen oli ollut hankalaa, mutta mitä enemmän juttelin, sitä paremmin kaikki alkoi sujua.
6. Mitkä ovat parhaita muistojasi?
Sain kokea vaihdossa monia unohtumattomia ja ainutlaatuisia asioita. Alkuvuonna kouluni abit lähtivät telttailemaan ja pyysivät minut mukaan. Siellä muutaman päivän ajan lauloimme nuotion ääressä, uimme meressä ja tanssimme pitkälle yöhön tähtitaivaan alla. Sain uusia ystäviä ja opin kieltä aivan uudella tavalla.
Lisäksi uusivuosi jäi hyvin mieleen. Silloin juhlin ystävieni kanssa isolla porukalla. Ammuimme raketteja ja juhlimme musiikin tahdissa. Kolmas ihana muisto oli vaihto-ohjelmani AFS:n järjestämä matka paikallisille vesiputouksille.
7. Tuntuiko viimein 11 kuukauden jälkeen lähtö vaikealta?
Kyllä, lähtö oli todella haikea. Vielä edellisinä päivinä olin rauhassa enkä ajatellut koko asiaa. Siksi lentokentällä lähdön lopullisuus tuntui rankalta ja hyvästien sanominen toi kyyneleet silmiin.
Olen siitä varma, että haluan palata Argentiinaan. Ikävöin toisen kotikaupunkini värikästä arkea ja sen positiivisia ihmisiä.
8. Suositteletko vaihtovuotta kaikille?
Suosittelen. Pelkkä ruusuinen kokemus vaihtovuosi ei tietenkään ole mutta opettavainen ja elämysrikas. Koti-ikävä on normaalia, mutta host-perheen ja ystävien kanssa jutteleminen auttaa. Liika kotiin soittelu taas pahentaa ikävää.
Loppujen lopuksi kannattaa lähteä vaihtoon, jos siitä unelmoi. Matkustaminen tekee aina viisaammaksi elämässä.
Haastattelija ja teksti: Silja Laitinen
