Kruunun Takaa

Uskonnot ja media-kurssin artikkeleita

 Uudessa opetussuunnitelmassa huomioidaan medialukutaito ja monimediaisuus laajemmin kuin aiemmin ja esimerkiksi uskonnossa toinen syventävistä valtakunnallisista kursseista koskee katsomusten ja median välistä suhdetta. Kuninkaantien lukiossa on mediapainotuksen ansiosta hyvin samanlaista Uskonnot mediassa, media uskonnoissa -kurssia opiskeltu jo kymmenisen vuotta aiemminkin. Uuden UE6-kurssilaisten lopputöinään tekemistä artikkeleista Kruunun takaa-verkkolehti julkaisee täss kaksi erilaista ja onnistunutta työtä.

Mooseksen jäljillä

Mitä tapahtuu, kun Disneyllä uraa luonut elokuvatuottaja, eräs Hollywoodin merkittävimmistä ohjaajista ja muuan viihdealan liiketoiminnan ammattilainen kokoontuvat yhteen huoneeseen? Syntyy elokuvastudio nimeltä DreamWorks. Nämä henkilöt olivat siis Jeffrey Katzenberg, Steven Spielberg ja David Geffen. Spielberg keksi, että uuden animaatiostudion ensimmäisen elokuvan pitäisi olla sovitus vuoden 1956 elokuvasta Kymmenen käskyä, joka taas on sovitus parista romaanista ja Raamatusta löytyvästä Toisesta Mooseksen kirjasta. He halusivat erottua Disneyn monopolista animaatiomarkkinoilla ja tehdä jotain, joka ei mahdu Disneyn luomaan satujen muotoiseen muottiin. He päätyivät tekemään jotain, mikä ei ainoastaan haastanut Disneyn monopolia, vaan näytti amerikkalaiselle, satuihin tottuneelle yleisölle animaation monista mahdollisuuksista ja kehitti täysin ennennäkemätöntä animaatiotekniikkaa. He tekivät elokuvan nimeltä Egyptin prinssi.
Egyptin prinssi kertoo tarinan kahdesta miehestä, jotka kasvoivat veljinä, mutta erosivat vihollisina. Se perustuu Raamatun tarinaan exoduksesta, eli israelilaisten paosta Egyptistä, jossa Jumala lähettää Mooseksen, Egyptin hovissa kasvaneen ja sieltä paenneen israelilaisen ottolapsen, pelastamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta.

Egyptin prinssin tarinan sovittamisessa DreamWorks joutui ottamaan taiteellisia ja historiallisia vapauksia, jotta he saivat kerrottua 80 vuotta Mooseksen elämästä elokuvan sadan minuutin aikana. Katzenbergin mukaan he kuitenkin pyrkivät säilyttämään tarinan olemuksen samana, kuin millainen se on Raamatussa.

Tekstin sovittaminen elokuvaksi vaatii aina jonkinlaisia muutoksia alkuperäiseen tekstiin. Joskus sovittaessa ei tarvitse muuttaa paljoakaan, mutta välillä suuremmat muutokset ovat tarpeellisia, jotta yleisö ei kävele pois teattereista. Tässä nimenomaisessa tarinassa suurin muutos on tarinan näkökulma. Raamatussa kerrotaan, miten Jumala valitsee Mooseksen johtamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta, mutta Egyptin prinssissä seurataan enemmän Mooseksen henkilökohtaista matkaa Egyptin lapsellisesta prinssistä juutalaisten vapauttajaksi. Tarina on tuotu lähemmäs henkilöitä, sillä elokuvassa Mooses ei ole vain profeetta, vaan hän on ihminen, jolla on inhimillisiä heikkouksia.
Egyptin prinssin tekijät pyrkivät mahdollisimman totuudenmukaiseen kertomukseen, joten Katzenberg kutsui monimuotoisen joukon asiantuntijoita auttamaan heitä elokuvan tarinan kanssa. Geffen perusteli tätä päätöstä sillä, että tämä ei ole heidän tarinansa, joten heidän täytyy ottaa vastuuta sen täsmällisestä kertomisesta. He pyysivät apua raamattutieteilijöiltä, eri uskontojen teologeilta ja papistolta, joiden panoksen pohjalta DreamWorks teki useita suuria muutoksia elokuvaan. Ennen elokuvan julkaisua, se esitettiin useille merkittäville järjestöille, esimerkiksi Vatikaanin edustajille, jotta voitiin varmistua kaikkien osapuolien hyväksyvän sen julkaisun. Egyptin prinssiä ei julkaistu kuitenkaan Malediiveilla ja Malesiassa sillä perusteella, että sen kuvaus Mooseksesta olisi saattanut loukata maiden muslimienemmistöjä. Islamissa profeettoja ei saa kuvata, sillä kuvaaminen saattaisi johtaa siihen, että profeettoja alettaisiin palvoa jumalina.

Elokuvan keskiössä on Mooseksen suhde hänen veljeensä, lopulta faraoksi tulevaan Ramsekseen. Heidät näytetään olevan erittäin läheisiä, heillä on yhteinen menneisyys ja jaettuja muistoja. Raamatussa Mooseksella ja faraolla ei ole mitään tällaista suhdetta. Jotta elokuvassa olisi riittävästi aikaa rakentaa näitä merkittäviä ihmissuhteita ja draaman kaarta, tarinan painotus on erilainen kuin lähdemateriaalissa. Elokuvassa juuri korostetaan enemmän Mooseksen elämää ennen, kun hän pakeni Egyptistä, kun taas Raamatussa keskitytään ymmärrettävästikin Mooseksen myöhemmällä iällä tapahtuneeseen profetointiin.

Elokuvan ja Raamatun suurin ero onkin niiden painotus: elokuva pyrkii kertomaan hyvän tarinan, kun Raamattuun on kirjattu ylös perimätietoa ja legendaa. Raamatussa esimerkiksi sukuluettelot ovat ymmärrettäviä, vaikka niissä ei olisi mitään järkeä sovittaa valkokankaalle. Sen sijaan, että elokuvan ja lähdemateriaalin eroja tutkittaisiin suurennuslasin alla, molempia pitäisi juhlistaa omina teoksinaan.


Saara Honka

Artikkelissa on käytetty lähteenä raamatunkäännöstä vuodelta 1992 ja Egyptin prinssin tekoprosessista kertovia tekstejä.

”Nyt Jumalalle kunnia...”

Mediassa on viime aikoina noussut esiin kritiikkiä uskonnonvapauden toteutumisesta kouluissa. Mistä kritiikissä oikeastaan on kyse ja mitä tästä ajattelevat itse koululaiset?

Suomen perustuslain 11 § määrittelee positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden seuraavasti: ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Viime aikoina sisäilmaongelmien lisäksi jotkut koulut ovat saaneet paljon kritiikkiä liittyen uskonnonvapauden toteutumiseen. Harvemmin kyseessä on kuitenkaan ollut kyse perustuslain rikkomisesta, vaan valituksilla on yritetty lisätä koulujen negatiivista uskonnonvapautta, eli vapautta olla osallistumatta oman vakaumuksen vastaiseen uskonnollisen toimintaan.

Aiemmin tänä vuonna Yle on kertonut muun muassa oululaisesta koulusta, joka sai moitteitta siitä, että radion kautta kuulutettaviin uskonnollisiin päivänavauksiin ei ollut mahdollista olla osallistumatta. Huomautus oli yllättänyt koulua, sillä kukaan oppilaiden vanhemmista ei ollut ollut asiaan liittyen aikaisemmin yhteydessä kouluun. Koulun rehtori kertoi koulussa kuitenkin olevan mahdollista olla osallistumatta päivänavauksiin, esimerkiksi siirtymällä sellaiseen tilaan jonne ne eivät kuulu. Oppilaille ei kuitenkaan oltu annettu ohjeita tällaiseen toimintaan. Lopuksi koulu vielä totesi, etteivät he aio lopettaa uskonnollisia päivänavauksia, mutta aikovat kuitenkin järjestää korvaavaa toimintaa niille, jotka eivät niihin halua osallistua.

oinen kritiikki on koskenut joensuulaista koulua, joka ei suostunut ortodoksinuoren osallistuvan elämänkatsomustiedon opetukseen, vanhempien pyynnöstä huolimatta. Nuori on ollut ortodoksisen kirkon jäsen koko ikänsä, mutta vanhemman mukaan elämänkatsomustieto olisi lähempänä koko perheen ajatusmaailmaa ja pyysi siksi koulun rehtorilta lapsen saavan osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Rehtori kuitenkin tyrmäsi pyynnön, jonka seurauksena vanhempi valitti asiasta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka jatkoi samalla linjalla rehtorin kanssa. Hallinto-oikeuden mukaan ei ole uskonnonvapauden vastaista joutua osallistumaan oman uskontonsa tunnille. Itä-Suomen Hallinto-oikeuden päätöstä ovat kritisoineet vahvasti muun muassa Vapaa-ajattelijoiden liitto. Heidän mielestään koululakeja tulisi uudistaa ja siten sallia elämänkatsomustiedon opetus kaikille oppilaille.

Uskonnon opetus kouluissa ei sinänsä sisälly uskonnonvapauteen, vaan on erillinen oikeus. Opetushallituksen mukaan kouluissa tulee järjestää enemmistön uskonnon mukaista uskonnonopetusta. Enemmistön tunneille voivat halutessaan osallistua myös muihin uskontoihin kuuluvat tai niihin kuulumattomat opiskelijat. Jos muun katsomuksen omaavia oppilaita on vähintään kolme, on koululla velvollisuus järjestää heille sopivaa katsomuksen opetusta. Koulut voivat, mutta niiden ei ole pakko, järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten esimerkiksi päivänavauksia tai jumalanpalveluksia. Jos tällaisia kuitenkin järjestetään, tulisi koulun ilmoittaa niistä ajoissa. Peruskoulun oppilaan vanhemmat saavat päättää, osallistuuko oma lapsi uskonnollisiin tapahtumiin tai enemmistön uskonnonopetukseen vai ei. Sen sijaan lukiolainen saa itse päättää näistä asioista.

Kartoittaakseni miten itse koululaiset ajattelevat oman koulunsa uskonnonvapauden tilanteesta, tein kaksiosaisen kyselyn. Ensimmäinen kysymys koski uskonnonvapauden toteutumista koulussa ja toinen kysymys kuului: ”Haittaako sinua esim. Suvivirren laulaminen kevätjuhlassa tai uskonnolliset aamunavaukset?”

Kuninkaantien lukion oppilaista hieman yli 90% on sitä mieltä, että lukiossa toteutuu uskonnonvapaus. 8% on sitä mieltä, että ei toteudu ja loput eivät ole kiinnittäneet asiaan huomiota. Hieman yli 85% ei haitannut uskonnolliset päivänavaukset tai Suvivirren laulaminen. Noin seitsemää prosenttia Suvivirren laulaminen ei haittaa, mutta uskonnolliset päivänavaukset sen sijaan haittaavat. 8% haittasi sekä aamunavaukset että Suvivirren laulaminen.

Täsmälleen sama kysely teetettiin myös Helsingin Luonnontiedelukiossa, ja vastaukset olivat suhteellisen samat. Melkein 92%:n mielestä uskonnonvapaus toteutuu ja 7%:n mielestä ei. Loput eivät ole huomioineet asiaa. Vähän suurempi ero on huomattavissa toisen kysymyksen kohdalla. Noin 82% ei haittaa Suvivirren laulaminen tai aamunavaukset, mutta miltei 15% haittaa molemmat. Lopussa kolmessa prosentissa oli hajontaa. Osaa haittasi vain jompikumpi ja osalla ei ollut minkäänlaista mielipidettä asiaan.

Hekla Hoimu