Lukiolainen etsii, arvioi, järjestelee ja tuottaa lukio-opintojen aikana tietoa laaja-alaisemmin kuin kenties koskaan myöhemmin ja opiskeltavia sisältöjä tulee kursseilla paljon nopeampaan tahtiin kuin peruskoulussa. Aiheet myös vaikeutuvat ja siten muuttuvat mielenkiintoisemmiksi. Jotta lukiossa pääsee hyviin oppimistuloksiin, lukion tehtävä on auttaa opiskelijaa oppimaan. Myöhemmissä opinnoissa opiskelustrategioiden ja -tekniikoiden monipuolisesta hallitsemisesta on suuri apu.
Opo-kursseilla ja psykologian kursseilla opitaan myös teoreettisesti oppimisesta: mitä tiede sanoo oppimisesta? Miten oppiminen ja muisti liittyvät toisiinsa? Millaiset tekniikat, oppimisympäristö, oma motivaatio ja tunteidenhallinta edistävät tehokasta oppimista? Psykologian kirja vyöryttää opiskeltavaksi suuren joukon sivistyssanoja ja tieteen eksakteja käsitteitä. Hyvä tapa oppia ilmiö ja siihen liittyvät käsitteet on soveltaa niitä, mieluiten omaan elämään. PS1-kurssin opiskelijat saivat läksyksi kirjoittaa kertomuksen, jossa he käyttävät oppimispsykologian keskeisiä sanoja. Tässä muutama esimerkki.
"Pirkko
on aloittamassa lukemaan (tahallinen oppiminen) koeviikolle, ja
asettautuu omaan huoneeseensa (oppimisympäristö) lukemaan.
Pirkko on laatinut itselleen opiskelusuunnitelman, jossa on viikon
jokaiselle päivälle oma suunnitelma (suunnitelmallinen
lähestymistapa.) Pirkko haluaa saada hyviä arvosanoja,
oppia soveltamaan tiedot ja pitkäaikaistavoitteena on pyrkiä
lääketieteelliseen, jonka takia Pirkko aloittaa opiskelun
koeviikkoa varten hyvissä ajoin (motivaatio).
Pirkko aloittaa
lukemisen ruotsista, ja aloittaa lukemaan ruotsinkielen sanoja. Hän
opettelee sanoja, lauseita ja niiden merkityksiä (työmuisti)
ulkoa (pintasuuntautunut oppiminen). Pirkko tietää että
opettelemalla sanoja yksittäisinä ulkoa, hän oppii ne
parhaiten (Metakognitio). Hetken kun hän on lukenut ruotsia hän
siirtyy biologiaan. Pirkko alkaa tekemään muistiinpanoja
kappaleista aiempien alleviivaustensa perusteella (opiskelutapa,
tietoa muokkaava opiskelutapa). Sen jälkeen kun Pirkko on saanut
ensimmäisestä kappaleesta muistiinpanot tehtyä, hän
alkaa kertaamaan omia muistiinpanoja ja pyrkii ymmärtämään
mitä ja miten ja miksi asiat menevät biologiassa juuri näin
(syväsuuntautunut oppiminen).
Kun Pirkko on lukenut noin tunnin,
hänen pikkusiskona ryntää sisään ja koittaa
ampua häntä lelupyssyllä. Pirkko ei kerkeä
väistää, ja pikkusisko ryntää ulos
huoneesta. Jokaisella kerralla kun pikkusisko ryntää
huoneeseen kuuluu tömähtelyä. Pirkko oppii yhdistämään
tömähtelyt siihen, että kohta pikkusisko tulee ovesta
sisään (tahaton oppiminen). Seuraavan kerran kun
tömähdykset kuuluvat, Pirkko osaa valmistautua ja siskon
tullessa hän väistää leluammusta (klassinen
ehdollistuminen). Pienen häiriön jälkeen Pirkko
siirtyy matematiikkaan, ja avatessaan kirjan hän alkaa tehtävää
tehdessään muistelemaan miten laskulauseke taas menikään
(säilömuistista tiedon kaiveleminen).
Lukiessaan
matematiikan laskulausekkeita, hän alkaa tekemään
niistä erilaisia muistisääntöjä ja
ajattelemaan niihin esimerkkejä. (kognitiivinen oppiminen,
opiskelutapa.) Sitten hän muistaa millaisella muistisäännöllä
viereisessä pulpetissa ollut Pekka laski samat laskut, ja alkoi
itsekin tekemään samalla taktiikalla. (mallioppiminen).
Pirkon pöytälamppu pamahti yhtäkkiä pimeäksi,
ja Pirkko kiljaisi. Hänen pitäisi saada lamppu takaisin
syttymään. Pirkko on hetken paikallaan pienessä
paniikissa, mutta alkaa etsimään lampusta jonkinnäköistä
virtanapin tapaista käsiinsä. Hän saa tunnusteltua
napin, ja vääntää sitä jolloin lamppu
pamahtaa takaisin päälle. Seuraavalla kerralla kun lamppu
pamahti pimeäksi, Pirkko tiesi heti mitä tehdä
(välineellinen ehdollistuminen.) Sitten Pirkko sai opiskeltua,
ja meni syömään."
Riina Virtanen
Otto Elomaa piilottaa samat psykologian ilmiöt mielikuvitukselliseen tarinaan:
"Mis B selaili
innoissaan saamaansa vihkosta ja räpelsi sen reunamarginaaleihin
huomautuksia ja jatkopäätelmiään. ”Erittäin jännää”, hän
virkkoi vieressään seminaarisalissa istuvalle professori
Gruntchester-Bakerille. ”Minusta taas melko mutkikasta”,
professori vastasi. ”Huomaan takeltelevani tekstissä ja
kompastelevani eteenpäin mitä kömpelöimmillä
pintaoppimistekniikoilla. En ole vielä päässyt edes
käsitteenselitteitä läpi, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä
tuolla lavalla puhutaan.”
”Minä huomaan
toistuvasti”, kommentoi Mis B sitä ohimennen, ”että vaikka
yrittäisinkin pintaoppia jotain, asia liittyy automaattisesti
päässäni entuudestaan oleviin aihepiireihin ja konteksteihin.
Taidan tietää liikaa. Mutta voisiko suunnitelmallinen oppiminen
auttaa? Lue vaikka kymmenen sivua päivässä.”
”Piikittelet
minua!” professori huudahti. ”Sinähän olet se Mis B, se
superälykäs hyypiö!”
”Ei vedetä
hernettä nenään tai kimpaannuta”, B rauhoitteli.
”Lohikäärmeluolien muuttuva anatomia on aina kiehtova aihe. Onko
motivaationne kohdallaan? Ehkä meluisa sali oppimisympäristönä
häiritsee teitä. Pelatkaa hetki Bejewelediä Zen-moodilla.”
”Häiritsette
keskittymistäni”, professori ärähti. ”Yritän panostaa ja
miettiä kognitiivista oppimistani metakognition ihmekyvyn avulla.
Ehkä skeemani estävät minua tajuamasta, mikä on ’multiuloitteisen
psykoottisen kastemadon ilmiön’ triplauskertoimen
toimintaperiaate.”
”Voi sentään!”
huudahti Mis B. ”Tajusin että minulla on muuta menoa. Nähkäämme!”
Mis B riensi
ovelle, jossa oli koodilukko. Onneksi hän oli nähnyt yhdistelmän
vilaukselta ja painanut sen mieleensä puhtaasti mielensä
harjoittamiseksi. Hän vilkaisi tyhjille penkeille, kattolamppuihin
ja kaikkialle paikkamenetelmällä tallettamiaan oudon värisiä
eläimiä ja esineiden joukkoja ja naputteli koodin laitteeseen.
”Myöhästyn
hieman ehdollistumista käsittelevältä luennolta”, hän kirjoitti
nopeasti kyseisen luennon pitäjälle Hongkongin yliopistoon. ”Nyt
pitäisi vain päästä nopeasti Kiinaan. Jospa saisin poimuajon
toimimaan sähköpyörääni.
Hei Sluppendorff!
Palautin juuri säilömuististani työmuistiin 72 numeron pituisen
merkkijonon!”
”Voi hienoa!
Saat palkinnoksi näkymättömän autoni. En vain tiedä missä se
on.”
Mis B tunnisti
professorin vitsailevan. Sitten hän muisteli, oliko hänellä
käytännön kokemuksia ehdollistumisesta. Kun jouduin Tarmon ja
Äidin kanssa Avaruuden vankilaan meduusaplaneetalla, sain luvan
välineellisesti ehdollistua erinomaiseksi hiirien metsästäjäksi.
Eivät muistaneet pahemmin antaa ruokaa, Mis B ajatteli. Hmm. Taisin
mallioppia näin nerokkaaksi. Koko sukuni oli näin etevä, joten
mitä muuta minäkään olisin tavoitellut… Mutta siellä tyrmässä
oli kyllä kamalaa. Välineellisestä viis, ehdollistuin
klassisestikin valpastumaan kuullessani edes yhden hiiren äänen!
Jos joku olisi tullut sinne hiiriääniä päästelevän vinkulelun
kanssa, olisin muuttunut hermoraunioksi..."
