maanantai 18. tammikuuta 2016

Lukiossa opitaan opiskelemaan

Lukiolainen etsii, arvioi, järjestelee ja tuottaa lukio-opintojen aikana tietoa laaja-alaisemmin kuin kenties koskaan myöhemmin ja opiskeltavia sisältöjä tulee kursseilla paljon nopeampaan tahtiin kuin peruskoulussa. Aiheet myös vaikeutuvat ja siten muuttuvat mielenkiintoisemmiksi. Jotta lukiossa pääsee hyviin oppimistuloksiin, lukion tehtävä on auttaa opiskelijaa oppimaan. Myöhemmissä opinnoissa opiskelustrategioiden ja -tekniikoiden monipuolisesta hallitsemisesta on suuri apu. 

Opo-kursseilla ja psykologian kursseilla opitaan myös teoreettisesti oppimisesta: mitä tiede sanoo oppimisesta? Miten oppiminen ja muisti liittyvät toisiinsa? Millaiset tekniikat, oppimisympäristö, oma motivaatio ja tunteidenhallinta edistävät tehokasta oppimista? Psykologian kirja vyöryttää opiskeltavaksi suuren joukon sivistyssanoja ja  tieteen eksakteja käsitteitä. Hyvä tapa oppia ilmiö ja siihen liittyvät käsitteet on soveltaa niitä, mieluiten omaan elämään.  PS1-kurssin opiskelijat saivat läksyksi kirjoittaa kertomuksen, jossa he käyttävät oppimispsykologian keskeisiä sanoja. Tässä muutama esimerkki.



"Pirkko on aloittamassa lukemaan (tahallinen oppiminen) koeviikolle, ja asettautuu omaan huoneeseensa (oppimisympäristö) lukemaan. Pirkko on laatinut itselleen opiskelusuunnitelman, jossa on viikon jokaiselle päivälle oma suunnitelma (suunnitelmallinen lähestymistapa.) Pirkko haluaa saada hyviä arvosanoja, oppia soveltamaan tiedot ja pitkäaikaistavoitteena on pyrkiä lääketieteelliseen, jonka takia Pirkko aloittaa opiskelun koeviikkoa varten hyvissä ajoin (motivaatio). 

Pirkko aloittaa lukemisen ruotsista, ja aloittaa lukemaan ruotsinkielen sanoja. Hän opettelee sanoja, lauseita ja niiden merkityksiä (työmuisti) ulkoa (pintasuuntautunut oppiminen). Pirkko tietää että opettelemalla sanoja yksittäisinä ulkoa, hän oppii ne parhaiten (Metakognitio). Hetken kun hän on lukenut ruotsia hän siirtyy biologiaan. Pirkko alkaa tekemään muistiinpanoja kappaleista aiempien alleviivaustensa perusteella (opiskelutapa, tietoa muokkaava opiskelutapa). Sen jälkeen kun Pirkko on saanut ensimmäisestä kappaleesta muistiinpanot tehtyä, hän alkaa kertaamaan omia muistiinpanoja ja pyrkii ymmärtämään mitä ja miten ja miksi asiat menevät biologiassa juuri näin (syväsuuntautunut oppiminen). 

Kun Pirkko on lukenut noin tunnin, hänen pikkusiskona ryntää sisään ja koittaa ampua häntä lelupyssyllä. Pirkko ei kerkeä väistää, ja pikkusisko ryntää ulos huoneesta. Jokaisella kerralla kun pikkusisko ryntää huoneeseen kuuluu tömähtelyä. Pirkko oppii yhdistämään tömähtelyt siihen, että kohta pikkusisko tulee ovesta sisään (tahaton oppiminen). Seuraavan kerran kun tömähdykset kuuluvat, Pirkko osaa valmistautua ja siskon tullessa hän väistää leluammusta (klassinen ehdollistuminen). Pienen häiriön jälkeen Pirkko siirtyy matematiikkaan, ja avatessaan kirjan hän alkaa tehtävää tehdessään muistelemaan miten laskulauseke taas menikään (säilömuistista tiedon kaiveleminen). 

Lukiessaan matematiikan laskulausekkeita, hän alkaa tekemään niistä erilaisia muistisääntöjä ja ajattelemaan niihin esimerkkejä. (kognitiivinen oppiminen, opiskelutapa.) Sitten hän muistaa millaisella muistisäännöllä viereisessä pulpetissa ollut Pekka laski samat laskut, ja alkoi itsekin tekemään samalla taktiikalla. (mallioppiminen). Pirkon pöytälamppu pamahti yhtäkkiä pimeäksi, ja Pirkko kiljaisi. Hänen pitäisi saada lamppu takaisin syttymään. Pirkko on hetken paikallaan pienessä paniikissa, mutta alkaa etsimään lampusta jonkinnäköistä virtanapin tapaista käsiinsä. Hän saa tunnusteltua napin, ja vääntää sitä jolloin lamppu pamahtaa takaisin päälle. Seuraavalla kerralla kun lamppu pamahti pimeäksi, Pirkko tiesi heti mitä tehdä (välineellinen ehdollistuminen.) Sitten Pirkko sai opiskeltua, ja meni syömään."
Riina Virtanen

Otto Elomaa piilottaa samat psykologian ilmiöt mielikuvitukselliseen tarinaan: 
"Mis B selaili innoissaan saamaansa vihkosta ja räpelsi sen reunamarginaaleihin huomautuksia ja jatkopäätelmiään. ”Erittäin jännää”, hän virkkoi vieressään seminaarisalissa istuvalle professori Gruntchester-Bakerille. ”Minusta taas melko mutkikasta”, professori vastasi. ”Huomaan takeltelevani tekstissä ja kompastelevani eteenpäin mitä kömpelöimmillä pintaoppimistekniikoilla. En ole vielä päässyt edes käsitteenselitteitä läpi, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä tuolla lavalla puhutaan.”

”Minä huomaan toistuvasti”, kommentoi Mis B sitä ohimennen, ”että vaikka yrittäisinkin pintaoppia jotain, asia liittyy automaattisesti päässäni entuudestaan oleviin aihepiireihin ja konteksteihin. Taidan tietää liikaa. Mutta voisiko suunnitelmallinen oppiminen auttaa? Lue vaikka kymmenen sivua päivässä.”

”Piikittelet minua!” professori huudahti. ”Sinähän olet se Mis B, se superälykäs hyypiö!”

”Ei vedetä hernettä nenään tai kimpaannuta”, B rauhoitteli. ”Lohikäärmeluolien muuttuva anatomia on aina kiehtova aihe. Onko motivaationne kohdallaan? Ehkä meluisa sali oppimisympäristönä häiritsee teitä. Pelatkaa hetki Bejewelediä Zen-moodilla.”

”Häiritsette keskittymistäni”, professori ärähti. ”Yritän panostaa ja miettiä kognitiivista oppimistani metakognition ihmekyvyn avulla. Ehkä skeemani estävät minua tajuamasta, mikä on ’multiuloitteisen psykoottisen kastemadon ilmiön’ triplauskertoimen toimintaperiaate.”

”Voi sentään!” huudahti Mis B. ”Tajusin että minulla on muuta menoa. Nähkäämme!”

Mis B riensi ovelle, jossa oli koodilukko. Onneksi hän oli nähnyt yhdistelmän vilaukselta ja painanut sen mieleensä puhtaasti mielensä harjoittamiseksi. Hän vilkaisi tyhjille penkeille, kattolamppuihin ja kaikkialle paikkamenetelmällä tallettamiaan oudon värisiä eläimiä ja esineiden joukkoja ja naputteli koodin laitteeseen.

”Myöhästyn hieman ehdollistumista käsittelevältä luennolta”, hän kirjoitti nopeasti kyseisen luennon pitäjälle Hongkongin yliopistoon. ”Nyt pitäisi vain päästä nopeasti Kiinaan. Jospa saisin poimuajon toimimaan sähköpyörääni.

Hei Sluppendorff! Palautin juuri säilömuististani työmuistiin 72 numeron pituisen merkkijonon!”

”Voi hienoa! Saat palkinnoksi näkymättömän autoni. En vain tiedä missä se on.”

Mis B tunnisti professorin vitsailevan. Sitten hän muisteli, oliko hänellä käytännön kokemuksia ehdollistumisesta. Kun jouduin Tarmon ja Äidin kanssa Avaruuden vankilaan meduusaplaneetalla, sain luvan välineellisesti ehdollistua erinomaiseksi hiirien metsästäjäksi. Eivät muistaneet pahemmin antaa ruokaa, Mis B ajatteli. Hmm. Taisin mallioppia näin nerokkaaksi. Koko sukuni oli näin etevä, joten mitä muuta minäkään olisin tavoitellut… Mutta siellä tyrmässä oli kyllä kamalaa. Välineellisestä viis, ehdollistuin klassisestikin valpastumaan kuullessani edes yhden hiiren äänen! Jos joku olisi tullut sinne hiiriääniä päästelevän vinkulelun kanssa, olisin muuttunut hermoraunioksi..."

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti