Nykyään on hyvin yleistä, että lukio-opinnot
muokataan jokaiselle oppilaalle sopivaksi: yksi tekee ”normaaliin tyyliin”
lukion kolmessa vuodessa, toinen keskittyy opiskelun rinnalla urheiluun ja
suorittaa opintonsa neljässä vuodessa ja kolmas rypistää opintonsa tavanomaista
nopeammin kahdessa ja puolessa vuodessa. Tämä on nykyisen luokattoman
lukio-opiskelun hienous.
Lukion ensimmäisenä vuonna mielessäni pyöri
paljonkin ajatus lukion suorittamisesta tavallista nopeammin. Miksi?
Jatko-opinnoiksi ajattelin opettajan uraa tai psykologiaa. No, aika pian
psykologiasta tuli ykköstavoite ja tajusin sen olevan kutsumusammattini. Pian
huomasin lukevani vapaa-ajalla koko ajan psykologisia artikkeleita ja innostuin
koko ajan enemmän. Psykologiaa on vaikea päästä opiskelemaan, joten
pääsykokeisiin tulisi fokusoida täysillä. Tiedän omat voimavarani, enkä
jaksaisi lukea kevään yo-kokeisiin ja yliopistoon samaan aikaan. Tämä lisäsi
kiinnostustani lukio-opintojen suorittamiseen nopeammassa tahdissa.
Ennen lukion alkua sairastuin erääseen
reumasairauteen, joka pakotti minut miettimään prioriteettejä. Ensinnäkin,
tajusin pian, että tarvitsen yo-kokeiden ja pääsykoevalmistautumisen väliin
tauon. Hengähdystauon, jolloin voin ladata akkuja. Toisekseen, työntäyteinen
arki helpottaa sairauden kanssa pärjäämistä. Koulutyöt olivat minulle sopiva selviytymiskeino
ja estivät jäämästä sängynpohjalle.
Monien reaktiot ovat olleet enemmän tai
vähemmän negatiivisia. Useimmiten ihmetellään, miten ehdin tehdä kaiken. Se
tuntuu kummalliselta, sillä en mielestäni ole tehnyt mitenkään älyttömästi
töitä. Olen aina panostanut kouluun täysillä, joten ei tässäkään mitään uutta
ollut.
Nyt kun matkani on loppusuoralla, on pakko
myöntää, etten ole katunut hetkeäkään. Totta kai kirjoitusrupeama
elo-syyskuussa oli rankkaa aikaa, mutta olen hyvä ottamaan asiat päivä
kerrallaan, tässä tapauksessa koe kerrallaan. Rankoissa elämänvaiheissa
punnitaan yksilön stressinhallintakeinot. Minä pidin pään kylmänä koko ajan
enkä hermoillut turhia.
Oikeasti koen, että tämä oli yksi parhaista
päätöksistäni. Sain tehdä opinnoistani minun näköiseni ja olen erittäin
tyytyväinen. On erittäin hienoa päästä valmistumaan syksyn ylioppilasjuhlassa,
mikä sattuu olemaan Suomi 100 –juhlavuoden erityisimpiä hetkiä! Kannustan
jokaista kuuntelemaan omaa itseään, oli se sitten lukion suorittaminen kahteen
tai neljään vuoteen. Jokaisella on vapaus ja mahdollisuus tehdä asiat, kuten
itselleen kokee parhaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti