Kruunun Takaa

ÄI2-kurssilaiset saivat vapaasti kirjoittaa heille tärkeistä asioista. He kirjoittivat harrastuksistaan, matkoistaan ja ongelmista, joita ovat pohtineet. Kruunun takaa -blogissa julkaistavat tekstit käsittelevät lukiolaisten uupumista ja eläinten oikeuksia.

Mikä vie lukiolaisten innon opiskeluun?

 Pauliina Tilli

Lukiolaisten uupumuksesta on kirjoitettu viime aikoina paljon. Mutta minkä takia aiheesta on tullut ajankohtainen vasta nyt? Suurin syy siihen, että aiheesta on kirjoitettu paljon tämän vuoden aikana, on lähestyvät – ja jo tulleet – uudistukset ja muutokset, jotka vaikuttavat merkittävästi lukiolaisten opiskeluun ja elämään. Miten lukiolaiset saataisiin jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskeluun kaikkien uudistusten ja stressin keskellä?

Suurin syy lukiolaisten uupumukseen on stressi. Jatkuva stressi uuvuttaa pikkuhiljaa pirteimmänkin opiskelijan. Pauliina Grönholmin artikkelissa ”Lukiolaisten stressikäyrä on nyt tutkittu, ja se näyttää yhteiskunnan paineet: käänne tapahtuu jo sunnuntai-iltaisin” (HS 23.11.2018) kerrotaan Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan stressiä lisäävät esimerkiksi haasteet digioppimisessa sekä lukioissa tapahtuvat uudistukset. Se, miten digioppiminen tunkee kouluihin sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten myötä vaikuttaa lukiolaisten jokapäiväiseen arkeen. Läksyihin joutuu käyttämään enemmän aikaa, kun aikaa vievät esimerkiksi matematiikan sähköisten ohjelmien käyttämisen opettelu. Uudistukset taas saattavat vaikuttaa esimerkiksi monien lukiolaisten pidemmän aikavälin suunnitelmiin.

Yksi varmasti kaikkia lukiolaisia mietityttävä uudistus on korkeakoulujen todistusvalintojen kriteerit. Kun ylioppilaskirjoituksille lisätään painoarvoa, stressi ja paineet niihin lisääntyvät entisestään. Lisäksi yhä nuorempana joutuu tekemään päätöksiä omasta tulevaisuudestaan ja myös tämä lisää stressiä. Aivan lukion alusta asti täytyy miettiä tarkasti, mitä aineita aikoo lukea ja mitä kirjoittaa, jotta saisi mahdollisimman hyvät pisteet jatko-opintoihin pyrkiessä.

Hanna Huhtamäki kirjoittaa artikkelissaan ”Yliopistojen todistusvalinnan kriteerit on päätetty – esimerkiksi kasvatustieteistä haaveilevan kannattaa keskittyä äidinkieleen, matematiikkaan ja fysiikkaan” (HS 6.6.2018), että kriteereissä painotettaisiin sellaisia aineita, joista on hyötyä aina kyseisen alan korkeakouluopinnoissa. Aina se ei kuitenkaan tunnu pitävän paikkaansa. Opintopolku-palvelusta pystyy katsomaan ylioppilastodistusten arvottamisperusteita ja sieltä huomaa, että tietyistä aineista saa aina suuret pisteet alasta riippumatta. Suurimmalla osalla aloista on omia erilaisia pisteytyksiä, siten, että sille alalle hyödyllisistä aineista voi saada suurempia pistemääriä, mutta silti on myös selviä epäloogisuuksia. Melkein mille tahansa alalle pyrkivän kannattaisi hyvän pistemäärän taatakseen opiskella fysiikkaa sekä pitkää matematiikkaa. Jos lukiolainen tällaisessa tilanteessa päättää lukea niitä aineita, jotka antavat parhaat pisteet, kiinnostuksen kohteidensa sijaan, opiskelu voi tuntua vastenmielisemmältä, jos opinnot eivät kiinnosta ja innosta. Todistusvalintojen pisteytysuudistus voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka olivat jo tehneet valintojaan tietämättä kriteereistä. Tällöin saattoi joutua kesken opiskelujen valitsemaan jatkaako alkuperäisen suunnitelman mukaan vai vaihtaako opiskelemiaan aineita parempien pisteiden toivossa. Tällainen voi uuvuttaa opiskelijaa lisää.

Uudistusten lisäksi lukion suuri työmäärä on monille stressaavaa ja uuvuttavaa. Monista oppiainesta kasaantuu samaan aikaan läksyjä, esseitä ja ryhmätöitä, jotka on kaikki saatava tehtyä ajallaan. Lisäksi koulupäivät ovat pitkiä ja monilla koulumatka saattaa pidentyä huomattavasti peruskouluun verrattuna, jolloin päivät ovat pidempiä ja koulutöiden tekeminen jää myöhempään ajankohtaan, jolloin on väsyneempi. Kun koulu alkaa taas aamulla varhain, pitäisi päästä ajoissa nukkumaan, jotta unta saisi tarpeeksi, mutta entä jos kouluhommat ovatkin vielä kesken? Pitkien koulupäivien ja suuren työmäärän vuoksi levolle ja harrastamiselle jää vähemmän aikaa. Tällöin elämä saattaa alkaa tuntua pelkältä koulunkäynniltä ja se voi viedä voimia nopeasti.

Varsinkin lukion alussa voi olla ongelmia tottua kaikkeen uuteen. Samaan aikaan tulee niin monta muutosta, että niihin tottuminen vie aikaa. Itse huomasin heti lukion alussa, että aloin stressata paljon enemmän. Kaikkeen uuteen totuttelu väsytti, mutta silti olisi pitänyt heti alusta asti tehdä täysillä töitä, joita myös tuntui olevan enemmän kuin peruskoulussa. Huomasin myös, että vapaa-aikani tuntui katoavan olemattomiin. Grönholmin artikkelissa haastatellut lukiolaiset kertovatkin molemmat lopettaneensa viikoittaisen urheiluharrastuksen lukion aikana. Tämä kertoo hyvin siitä, miten aikaa vievää lukio-opiskelu on. Sen rinnalle on hankala mahduttaa harrastusta, jossa on tarkat harjoitusajat.

Minna Pölkin artikkelissa ”Stressiä, uupumusta ja kyynisyyttä kokee jopa puolet lukiolaisista – Professori: Jaksaminen on otettava vakavasti uudistusten keskellä” (HS 16.1.2018) psykologian ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on huolissaan lukiolaisten jaksamisesta ja innostumisesta. Jos töitä on paljon, se uuvuttaa ja opiskelusta innostuminen voi olla hankalampaa, mutta ainakin minun on edelleen helppo innostua niistä aineista, jotka kiinnostavat minua. Tämä voisi olla yksi tapa auttaa lukiolaisia jaksamaan. Jos pidettäisiin huoli siitä, että heillä on mahdollisuus opiskella entistä enemmän itseä kiinnostavia aineita eikä suurta määrää yksittäisiä pakollisia kursseja kaikista aineista, opiskeluinto voisi säilyä paremmin.

On tapoja, joilla lukiolaiset voivat itse vaikuttaa jaksamiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi aikataulujen tekeminen ja suunnittelu. Vaikkapa koeviikoilla jaksaa paremmin, jos omaa lukemista ja opiskelua on suunnitellut etukäteen, mutta suunnittelu ja aikatauluttaminen on jaksamisen kannalta tärkeää myös muulloin kuin koeviikoilla. Lisäksi jaksamiseen auttaa, jos tekee koko ajan säännöllisesti vähän töitä eikä jätä mitään viimeiseen iltaan. 

Lukiolaiset eivät kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan loppujen lopuksi paljoakaan niihin asioihin, jotka heitä eniten uuvuttavat. Ulkopuolelta tulee paineita ja uudistuksia, jotka väsyttävät lukiolaisia selvästi enemmän kuin yksittäiset koeviikot tai esseet. Olisi siis tärkeää saada uudistuksista päättävät tahot havahtumaan lukiolaisten stressiin ja uupumukseen, jotta asiat voisivat parantua. Jos asiat ja opiskelu eivät jatkuvasti muuttuisi, lukiolaiset jaksaisivat keskittyä enemmän itse opiskeluun. Olisi myös tärkeää, ettei ylioppilaskirjoitusten painoarvoa lisättäisi liikaa ja ettei lukion ensimmäisenä vuonna jo tarvitsisi tehdä suuria ja paljon omaan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, sillä se lisää lukio-opiskeluun totuttelevien nuorten stressiä.

Lukuisat lukiolaisten uupumuksesta kirjoitetut artikkelit eivät siis ole turhia. Lukiolaisten on tärkeää itse huolehtia jaksamisestaan niillä keinoilla, joita heillä itsellään on, mutta myös ulkopuolelta olisi tehtävä jotain asioille, jotka lukiolaisia eniten uuvuttavat ja joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Lukiolaisethan ovat tulevaisuuden aikuisia, joten heidät olisi tärkeää saada jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskelusta.

Minna Pölkin artikkelissa ”Stressiä, uupumusta ja kyynisyyttä kokee jopa puolet lukiolaisista – Professori: Jaksaminen on otettava vakavasti uudistusten keskellä” (HS 16.1.2018) psykologian ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on huolissaan lukiolaisten jaksamisesta ja innostumisesta. Jos töitä on paljon, se uuvuttaa ja opiskelusta innostuminen voi olla hankalampaa, mutta ainakin minun on edelleen helppo innostua niistä aineista, jotka kiinnostavat minua. Tämä voisi olla yksi tapa auttaa lukiolaisia jaksamaan. Jos pidettäisiin huoli siitä, että heillä on mahdollisuus opiskella entistä enemmän itseä kiinnostavia aineita eikä suurta määrää yksittäisiä pakollisia kursseja kaikista aineista, opiskeluinto voisi säilyä paremmin.

On tapoja, joilla lukiolaiset voivat itse vaikuttaa jaksamiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi aikataulujen tekeminen ja suunnittelu. Vaikkapa koeviikoilla jaksaa paremmin, jos omaa lukemista ja opiskelua on suunnitellut etukäteen, mutta suunnittelu ja aikatauluttaminen on jaksamisen kannalta tärkeää myös muulloin kuin koeviikoilla. Lisäksi jaksamiseen auttaa, jos tekee koko ajan säännöllisesti vähän töitä eikä jätä mitään viimeiseen iltaan.

Lukiolaiset eivät kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan loppujen lopuksi paljoakaan niihin asioihin, jotka heitä eniten uuvuttavat. Ulkopuolelta tulee paineita ja uudistuksia, jotka väsyttävät lukiolaisia selvästi enemmän kuin yksittäiset koeviikot tai esseet. Olisi siis tärkeää saada uudistuksista päättävät tahot havahtumaan lukiolaisten stressiin ja uupumukseen, jotta asiat voisivat parantua. Jos asiat ja opiskelu eivät jatkuvasti muuttuisi, lukiolaiset jaksaisivat keskittyä enemmän itse opiskeluun. Olisi myös tärkeää, ettei ylioppilaskirjoitusten painoarvoa lisättäisi liikaa ja ettei lukion ensimmäisenä vuonna jo tarvitsisi tehdä suuria ja paljon omaan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, sillä se lisää lukio-opiskeluun totuttelevien nuorten stressiä.

Lukuisat lukiolaisten uupumuksesta kirjoitetut artikkelit eivät siis ole turhia. Lukiolaisten on tärkeää itse huolehtia jaksamisestaan niillä keinoilla, joita heillä itsellään on, mutta myös ulkopuolelta olisi tehtävä jotain asioille, jotka lukiolaisia eniten uuvuttavat ja joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Lukiolaisethan ovat tulevaisuuden aikuisia, joten heidät olisi tärkeää saada jaksamaan ja pysymään innostuneina opiskelusta. 

Oikeutta eläimille

Ida Viitanen

 

Eläinten oikeuksien ajatteleminen ja niiden huomioiminen esimerkiksi mediassa on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Eläinten oikeudet käsitteenä tarkoittaa sitä, että eläinten intressit, kuten esimerkiksi kärsimyksen välttäminen, pitäisi huomioida siinä, missä ihmistenkin intressit. Aihe herättää suurta mielenkiintoa ja monilla onkin todella vahvoja mielipiteitä sitä koskien. Jotkut ovat sitä mieltä, että eläinten käyttäminen esimerkiksi ruoantuotannossa tulisi lopettaa kokonaan, kun taas toiset ajattelevat eläimiä enemmän omaisuutena, jota voi hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Eläinten oikeudet onkin aiheena hyvin ristiriitainen ja hankala.

Eläinten hyödyntäminen ihmisten tarpeisiin on jokapäiväistä ja monien mielestä jopa välttämätöntä nyky-yhteiskunnassamme. Siksi niin radikaalia muutosta, kuten esimerkiksi lihantuotannon lopettamista kokonaan, on miltei mahdotonta saavuttaa. Kuitenkin pienempiin asioihin, kuten eläinten olojen parantamiseen, on mahdollista vaikuttaa. Tämänkaltaisiin parannuksiin meidän tulisi mielestäni yhteiskuntanakin panostaa. Ihminen voi vaikuttaa eläinten oikeuksiin myös omalla käytöksellään, esimerkiksi kasvissyöjäksi ryhtymällä. Mielestäni kuka vaan voi ryhtyä kasvissyöjäksi, tai edes lisätä kasvisruoan määrää ruokavalioon. Tällaiset teot tuntuvat yksin mitättömän pieniltä, mutta ovat tärkeä osa eettisemmän tulevaisuuden mahdollistamista.

Eläinten pitäminen lemmikkeinä on aina ollut itsestäänselvyys, eikä siinä ole ajateltu olevan mitään väärää. Onko se kuitenkaan eettisesti korrektia? Joitain lajeja on esimerkiksi jalostettu vain ihmisen omia intressejä ajatellen. Eläimille saattaa ilmaantua hengitys- ja muita terveysongelmia vain sen takia, että ne on jalostettu miellyttämään ihmisen silmää. Myös lemmikkien pito häkeissä herättää kysymyksiä eettisyydestä. Verrattuna eläinten oloihin luonnossa, ihmisten tilat niille ovat usein todella puutteellisia. 

Yksi keskustelua herättävä aihe eläinten oikeuksiin liittyen on eläinkokeet. Joissain tilanteissa eläinkokeet voivat olla tarpeellisia ja erittäin hyödyllisiä, esimerkiksi lääkekehityksessä. Tuntuu pienemmältä pahalta uhrata eläimiä koekaniineina, kun etsitään jollekin tuhansia ihmisiä tappavalle sairaudelle hoitokeinoa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa eläinkokeet ovat kohtuuttomia ja tarpeettomia. Koe-eläinten kärsimystä pahentaa virikkeettömät ja ahtaat tilat. Eläimiä pidetään liian pienissä häkeissä, jotka eivät mahdollista niille luontaista käyttäytymistä. Vaikka eläinten käytöstä kokeissa ei päästäisi kokonaan eroon, mielestäni on tärkeää yrittää parantaa koe-eläinten oloja ja elämää. Ihminen voi myös yksilönä vaikuttaa ostamalla eläinkokeettomia tuotteita ja kannattamalla organisaatioita, jotka yrittävät lopettaa eläinkokeet kokonaan.

Eläinkokeiden lisäksi myös turkistarhausta on kritisoitu. Ylen artikkelissa ’’Oikeutta eläimillä julkaisi salavideoita turkistarhoilta: jättisuuria ja ylijalostettuja sinikettuja’’. Oikeutta eläimille- järjestö käsittelee sitä, miten turkistarhojen eläinten jalostus on mennyt sairaalloiseen suuntaan. Eläimiä jalostetaan niin suuriksi, että niiden terveys kärsii samalla. Eläinten oikeuksista välittävän järjestön mukaan myös eläinten oloissa on paljon parannettavaa. Turkistarhaukset ovat eläinten kohtelun kannalta julmia ja mielestäni turkisteollisuus pitäisi lopettaa kokonaan. Ajatus siitä, että eläin kasvatetaan ja tapetaan vain sen takia, että ihminen saa sen turkista hienon takin, on järjetön. Prosessiin käytetyn rahan ja ajan voisi minusta hyödyntää moneen paljon eettisempään asiaan.

Mielestäni eläinten oikeuksiin liittyen tärkeintä on keskittyä eläinten oloihin. Kaikista yllämainitsemistani eläinten käyttötarkoituksista tulisi huomattavasti oikeudenmukaisempia, jos eläimille taattaisiin terveelliset ja turvalliset elinolot. Vaikka on myös keskeistä, että me ihmiset pyrimme välttämään eläinten turhaa kärsimystä esimerkiksi välttämällä lihansyöntiä tai turkisten käyttöä, ei ainakaan tällä hetkellä ole realistista, että nämä käytännöt kokonaan poistettaisiin. On siis kannattavampaa pyrkiä mieluummin parantamaan eläimien asemaa tarhoissa, tehtaissa ja muissa sen sijaan, että ne yritettäisiin kokonaan poistaa.

Eläinten oikeudet ovat asia, minkä puolesta moni ihminen taistelee. Eläinten asema ja niiden kohtelu onkin edistynyt huimasti vuosien varrella. On kuitenkin vielä paljon parannettavaa ja mielestäni on tärkeää, että ihmiset oppivat sympatisoimaan eläimiä yksiöinä ja luopuvat ajatuksesta, että eläimet ovat vain objekteja, joita voi hyödyntää oman maun mukaan. Eläinten oikeuksien puolesta on tärkeää tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa.