Kruunun Takaa

Sanan säilää Kunkun ykkösillä

Kunkun ÄI2-kurssilaiset saivat vapaat kädet suunnitella ja kirjoittaa artikkelin tai esseen. Esimerkiksi tällaisia tekstejä syntyi.

Oskari Grönroos 15F

Viihdettä tuutin täydeltä

Palaat rankan koulupäivän jälkeen kotiin. Teet läksyt ja mietit, mitä tekisit seuraavaksi? Päätät katsoa telkkaria. Avaat television ja selaat kanavat läpi. Huomaat melkein kaikissa meneillään olevissa ohjelmissa yhden yhdistävän tekijän, ne ovat tosi-tv:tä. Jotkut saattavat pitää sitä silkkana ruutuajan täydentämisenä ja ajan haaskaamisena, kun taas jotkut jopa elävät katsoakseen sitä. Itse kuulun siihen kastiin, joka rakastaa realitya. Sen takia koitan tuoda esille tosi-tv:n parhaimmat ja koukuttavimmat puolet esille.

1.  

Tunteiden tuoksinta. Voi, mitä olisikaan Vain Elämää ilman kyynelkanavien ylivuotamista ja kansan rakastamien artistien avautumisia elämistään, vaikkakin tällä kaudella itkeminen on korvattu armottomalla bilettämisellä ja avautumisten tilalla on seksuaalissävytteiset sutkautukset. Entä sitten Ensitreffit alttarilla? Voisiko mikään herättää enemmän tunteita ja epäluuloa kuin Juupajokelaisen hitsarin ja peristadilaisen kahvilayrittäjän yritys toimivaan suhteeseen? Eiköhän hääyö sujuu mutkatta, mutta elämä siitä eteenpäin on kaikille mysteerien peitossa.

2.  

Persoonallisimmat ihmiset. Tosi-tv:n valttikorttina toimii samaistumattomuudellaan samaistuttavat ihmiset, jos niin voi edes sanoa. Esimerkiksi Hurja Remonttihan olisi aivan erilainen, jos sen tyypillisen kovia kokeneen perheen tilalle laitettaisiin aivan normaali, vastoinkäymisiä kohtaamaton perhe. Brittiläisformaatti Vaimot vaihtoon menettäisi kaikki katsojansa jättämällä sen hulluimman ja sekopäisimmän kontrollifriikkiäidin rannalle ruikuttamaan. Ihmisten persoonallisuus yleensä ratkaisee tosi-tv-ohjelmissa, eikö?

3.  

Tapahtumarikkaus. Aivan jokaiselle tosi-tv-sarjalle ominaista on jokaisessa jaksossa tapahtuvat, sensaatiomaiset tapahtumat. Jos jaksossa ei tapahdu juuri mitään, niin ohjelman käsikirjoittaja aivan varmasti laittaa sormensa peliin ja aiheuttaa sekaannusta. Esimerkkinä tällaisesta sarjasta on Selviytyjät. Kukaan tässä maailmassa ei jaksa katsoa samoja naamoja samalla saarella yli kuukauden ajan, siinähän ajassa kilpailijat ehtivät jopa ystävystyä! Sen takia ohjelmissa on erilaisia haasteita ja tiputuksia, jotta saadaan kilpailijoiden välit toisiinsa katkeamaan. Täykkäreissä sen sijaan jokaisen ohjelmassa esiintyvän naisen selusta on selkäänpuukotuksista täysin rei’illä. Sillä ei ole väliä missä kohtaa Jenkkilää ohjelma on kuvattu, koska kukaan kyseisistä ’’seurapiiriakoista’’ ei pysty luottamaan toisiinsa, oli sitten kyseessä New York tai Orange County. Melkein jokaiseen reality-ohjelmaan kuuluu myös ’’cliffhanger’’, eli jakso päättyy juuri siihen jännittävimpään ja kutkuttavimpaan kohtaan, minkä takia on pakko katsoa myös tuleva jakso. Tämä saattaa selittää tiettyjen tosi-tv-ohjelmien korkeat katsojamäärät.

4.  

Valinnan vapaus. Olit sitten kumman sukupuolen edustaja tahansa, sinulle löytyy aivan satavarmasti jotakin. Naiset mieltyvät draamantäytteisempään ohjelmaan, kun taas miehet tykästyvät sarjoihin, joissa syvennytään johonkin ammattiin tai tapaan tienata rahaa, esimerkkinä tällaiselle ohjelmalle on Panttilainaamo. Nykyään on myös hurjasti kanavia, joilta ei juuri tule muuta kuin realitya, esimerkiksi vähän aikaa sitten toimintansa aloittanut kanava Frii. Tosi-tv:tä tulee tuutista koko kellon ympäri, eikä loppua näy.

Miksi siis kuhnia nurkassa telkkari suljettuna? Kaukosäädin käteen ja kanavoita selailemaan!

Nea Renström 15 C

Jokaisella tarinalla on monta lähdettä

 Kivien heittäminen toisia ihmisiä päin on ehdottomasti sopimatonta. Rakettien ampuminen heitä kohti on jo laitonta. Tappouhkausten huuteleminen ihmisille ja väkivalta on ehdottomasti väärin. Edellämainittuja asioita halveksitaan, ja niitä toteuttavat ihmiset tuomitaan näkyvästi sanoin ja teoin, tai niin me ainakin ennen teimme. Sehän on täysin eri asia, kun kyse on tällä hetkellä pakolaisista ja heihin kohdistuvasta vihasta.

Sosiaalisen median rasistiset vihasivustot elävät olemassaolonsa kulta-aikaa suomalaisten keskuudessa. Joka päivä törmää useisiin pakolaisuutta halventaviin kuviin ja teksteihin, joita moni suomalainen on ryhtynyt jakamaan. Viime aikoina järkyttävän rasististen ja solvaavien kirjoitusten julkaiseminen omalla nimellä on myös yleistynyt huimasti. Tälläisten tekstien lisääntymisen selittää osin toisen ääripään ja ”väliinputoajien” epäaktiivisuus pakolaiskeskusteluissa, joka pienentää kirjoittajan pelkoa kritiikistä. Missä vaiheessa tuollaisista vihaviesteistä tuli hyväksytty tapa purkaa tunteitaan ilman seurauksia?

Toivon, että myös muut sivuuttavat äkkiä julkaisut, joiden ”faktat” ovat peräisin sivustoilta, joiden nimet ovat samaa luokkaa kuin ”Kuranaamat helvettiin Suomesta!”. Varsinkin pakolaiskeskustelussa hyvin harvalla on oikeaa, henkilökohtaista tietoa aiheesta, ja sen takia olemmekin suurimmaksi osaksi ulkoisten lähteiden armoilla esimerkiksi tilastoja hakiessamme. Iltapäivälehdetkään eivät ole paras mahdollinen kanava hankkia totuudenmukaista ja puolueetonta tietoa, sillä jokaisen iltapäivälehden ja uutistoimiston ensisijainen päämäärä on kerätä lukijoita. Pakolaiskeskustelussa tämän ilmiön huomaa siitä, että yleensä vain rajut ääritapaukset pakolaisista päätyvät loppujen lopuksi meidän luettavaksi. Sosiaalisessa mediassa on helppo olla jotakin mieltä ja sanoa olevansa jotain tekemättä mitään. Jokaisen vihakirjoituksen kirjoittajan kannattaisi siis tutustua aiheeseen ja faktoihin ennen kuin julkaisee vahinkoa aiheuttavan tunteenpurkauksensa koko maailman nähtäväksi.

Tuttu fraasi ”Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä” pitää kaikesta huolimatta tämänkin 

keskuteluaiheen kohdalla paikkansa. Itseäni ihmetetyttää silti suuresti, mihin on jäänyt kritiikki ja eriävien mielipiteiden omaavien ihmisten vastakommentit pakolaiskeskusteluissa? Vaikka niitä toki ilmenee jonkin verran, on niitä silti yllättävän vähän. Miksi olemme alkaneet vain hiljaa hyväksyä yhden ääripään uskomattoman inhottavat julkaisut, vaikka aivan varmasti suurin osa on heidän kanssaan täysin eri mieltä? Jos joku kirjoittaisi ratsastuksesta vähättelevän ja alentavan julkaisun sosiaaliseen mediaan, siitä syntyisi varmasti suuri kohu, kun ihmiset väistämättä tulisivat puolustamaan itselleen tärkeää harrastusta.

Epävarmuus omasta toimeentulosta ja elämästä ei anna hyvää pohjaa vastaanottaa uutta ongelmaa, joten ihmisten pelko ja epäluuloisuus on ymmärrettävää. Näiden pohjalta kumpuavat vihamieliset tunteet, solvaukset ja uhkailu liittyy olennaisesti rasististen ihmisten tietämättömyyteen pakolaisuudesta ja pakolaisista. Miksi muuten ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta kanssakäymisestä pakolaisten, tai ylipäänsä minkään muun vieraamman kulttuurin kanssa, ovat lähes poikkeuksetta aina eniten muukalaisvihaa tuntevia?

 Henkilökohtaisesti ajatellen suomalainen ääripää on itse omalla toiminnallaan herättänyt minussa paljon enemmän pelkoa kuin tänne saapuneet pakolaiset. Joskus olen tuntenut jopa häpeää siitä, että olen suomalainen. Olen pettynyt ja surullinen siitä, miten suuri osa suomalaisista on reagoinut tähän meille nähtävästi vaikeaan asiaan, ja vielä pettyneempi siitä, ettei heidän epäasiallisia toimiaan olla kritisoitu rohkeammin. En pysty muuttamaan ihmisten mielipidettä pakolaisista tai pakolaisuudesta, mutta voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, minkälaista keskustelua siitä käydään ja ehkäisemään omalta osaltani näkyvää solvaamista ja uhkailua. Vaikka pakolaiset ovat suuri mielipiteiden jakaja, tulisi jokaisen silti muistaa hyvät käytöstavat myös sosiaalisen median puolella. Kunnioittava ja oikeilla faktoilla käyty, molemminpuolinen keskustelu on ainoa keino päästä eteenpäin.