Kolumni Euroopan pakolaistilanteesta

Eurooppa muutosten aikana 

Teksti: Laura Haapanen

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui ennätysmäärä pakolaisia. Tulijoiden suuri määrä sai aikaan kriisin Euroopan maissa. Ongelmana on ollut resurssien riittämättömyys turvapaikkahakemusten käsittelyyn sekä tulijoiden majoittamiseen ja ylläpitoon. Tilanteesta on aiheutunut paljon vastustusta, vihamielisyyttä ja mielenosoituksia ympäri Eurooppaa.

Kuvassa taksvärkkipäivänä koulussamme vierailleet pakolaisnuoret saivat suomen kielen opetusta.

Pakolaiskriisin taustalla on vuoden 2011 arabikevät, eli laaja kansannousujen aalto Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Pahin tilanne on Syyriassa, missä arabikevät johti sisällissotaan, joka on ajanut miljoonia ihmisiä pakolaisiksi niin oman maan sisällä kuin ulkomaillekin. Maan hallitus ja oppositio käyvät sotaa keskenään, ja myös Isis on osallistunut hirmutekoihin. Syyrian sota on levinnyt myös naapurivaltioiden Irakin ja Libanonin alueille. Lähi-idässä ei ole enää tilaa pakeneville, sillä sota on kestänyt jo vuosia ja sen seurauksena kymmeniä miljoonia pakolaisia on joutunut pakolaisleireille mm. Turkin, Jordanian ja Libanonin alueille. Monelle ainoa mahdollisuus parempaan elämään on lähteä Eurooppaan etsimään turvapaikkaa. 

Euroopassa suurin paine kohdistuu Etelä-Euroopan valtioihin Kreikkaan ja Italiaan pakolaisten virratessa Välimeren yli turvaan konflikteilta, vainolta ja kärsimykseltä. EU:n rajamaille kriisi on erityisen raskas, sillä niiden oletetaan pystyvän hoitamaan kymmenientuhansien tulijoiden turvapaikkakäsittelyt ja ylläpito. Muiden EU-maiden tulisi osoittaa solidaarisuuttaan vaikeuksissa oleville valtioille sekä pakolaisille. Etenkin Kreikalle kriisi on ollut erityisen raskas, sillä maan talous on ollut pitkään huonossa kunnossa. Myös Saksalle kriisi on ollut rankempi kuin useille, sillä maa on suosituin EU-maa turvapaikanhakijoiden keskuudessa, ja tulijoita oli vuonna 2015 yli miljoona.

Ongelmaa etenkin Kreikalle ja Italialle on tuottanut ns. Dublinin sopimus. Sopimus määrittelee sen missä maassa kunkin turvapaikanhakijan hakemus käsitellään. Lähes aina käsittely tapahtuu siinä Euroopan maassa missä kukin turvapaikanhakija rekisteröityi ensimmäisenä. Rekisteröinti tapahtuu siinä EU-maassa, johon ensimmäisenä on saavuttu, eli tässä tapauksessa juuri unionin rajalla sijaitseviin maihin, joita ovat mm. Kreikka, Italia ja Unkari. Sopimuksen tarkoituksen on ollut estää ns. ”turvapaikkashoppailu”, eli se että hakija jättäisi hakemuksensa useaan eri maahan, aiheuttaen näin ylimääräistä työtä EU-maille.

Sopimuksen mukaan, jos hakija on rekisteröitynyt jo yhdessä maassa, toisella valtiolla on oikeus palauttaa hakija tähän rekisteröitymismaahan. Tämä on johtanut sopimuksen tahalliseen kiertämiseen, eli siihen että osa tulijoista jätetään rekisteröimättä tai että pakolaiset itse välttelevät viranomaisia. Sopimus on epäreilu niitä maita kohtaan, joihin pakolaisia tulee eniten, esim. Kreikka, Italia ja Saksa. Epäreiluuden vuoksi sopimuksen muuttamisesta sekä kumoamisesta kokonaan on keskusteltu.

Useat Euroopan valtiot eivät halua turvapaikanhakijoita hoidettavakseen, joten keinona estää tulijoita, on rakentaa aitoja valtion rajoille, sekä järjestää rajatarkastuksia. Mm. Unkari on rakentanut aitaa Serbian vastaiselle rajalleen ja Kreikka Turkin vastaiselle. Norja, Tanska ja Ruotsi taas ovat ottaneet rajatarkastukset käyttöön. Monessa valtiossa on poikettu Schengenin sopimuksesta eli vapaan liikkuvuuden sopimuksesta tekemällä rajojen ylittäminen hankalammaksi. Tämän takia vapaa liikkuvuus Euroopassa on vaakalaudalla. Kuitenkin täysin hallitsematon liikkuvuus on kyseenalaista, eikä Schengenin sopimusta ei ole tarkoitettu tämän kaltaisiin laajoihin kansanvaelluksiin. Sopimusta ei haluta kumota, sillä vapaasta liikkuvuudesta ei haluta luopua kokonaan. Sopimukseen kohdistuu siis paljon muutospainetta. 

Ratkaisua kriisin kaivataan kovasti, mutta paljoa ei ole saatu aikaan. Euroopan komissio päätti jakaa noin 100 000 turvapaikanhakijaa Kreikasta, Italiasta ja Unkarista muihin EU-maihin, mutta vain n. kymmenesosa suunnitellusta määrästä on saatu sijoitettua uusiin maihin. Ne maat, joissa hakijoita on entuudestaan vähemmän, eivät hyväksy suunnitelmaa jakaa pakolaisia, sillä pelkäävät oman tilanteensa muuttuvan huonommaksi. Ratkaisun saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin kaikkien maiden panosta.

Kriisin ratkaisemiseksi EU on mm. tehnyt Turkin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Turkki pitää tulevaisuudessa pakolaiset maassa sekä vartioi meriliikennettä ja ihmissalakuljetusta. EU maksaa tästä Turkille n. 3 miljardia euroa. Sopimusta Turkin kanssa on pidetty sopimattomana, sillä maata on moitittu mm. ihmisoikeusrikkomuksista. 

EU:lta kaivattaisiin nyt entistä kovempia otteita ja jämäkämpiä päätöksiä, jotka oikeasti toisivat tulosta. Ehdotuksista ei ole hyötyä, jos niitä ei toteuteta kunnolla ja tarpeeksi aikaisin. Vihamielisyys ei auta ratkaisemaan tilannetta, saati sitten pelottamaan pakolaisia takaisin sodan keskelle. Käytämme turhaa energiaa vihaamiseen. Sen sijaan meidän pitäisi miettiä kuinka auttaa hätää kärsiviä ja kuinka vaikuttaa Lähi-idän konfliktien ratkaisuun.