Kruunun Takaa

Liitutauluista Smart Boardeihin

’’Oi maamme Suomi synnyinmaa’’, tällä virkkeellä alkava kansallislaulumme tulee varmasti raikumaan ensi vuonna tavallista enemmän, sillä rakas kotimaamme Suomi täyttää 100 vuotta. 100 vuotta sisältää monia käännöksiä niin yhteiskunnassa kuin opetuksessamme. Kuinka muuten saisimme tietää viime vuosituhannen opiskelusta, kuin haastattelemalla se ajan opiskelijoita. Haastateltuina toimivat Marja Renko ja Pirkko Leppänen, jotka opiskelivat lukujen 1940 ja 1950 tienoilla.

Opiskelutapojen eron saattaa havaita jo pelkästään parissa kymmenessä vuodessa, nopean teknologisoitumisen takia. Siis on hauska nähdä, kuinka paljon se on muuttunut noin 65 vuodessa.

Ensimmäinen kysymys koski tuon ajan kouluruokia.

-Ensimmäisinä kouluvuosina oli eväät,mutta myöhemmin lukukausimaksuun sisältyi kouluruoka. Silloinen kouluruoka ei ollut isolla budjetilla hommattua, joten usein laatu hieman heikompaa kuin nykypäivänä. Mutta toisinaan jopa maukasta.

Kuinka sitten koulumatkat kuljettiin ja kuinka pitkät koulumatkat olivat?

- Pirkko Leppäsen koulumatkan oli noin viisi kilometriä, joka kuljettiin talvisin hiihtämällä ja kesäisin kävellen. Marja Renkon koulumatka oli taas tupasti pidempi, jonka vuoksi se kuljettiin joko junalla tai bussilla, joskus kuitenkin myös polkupyörällä.

Molemmat kulkivat matkat isolla porukalla, joka koostui perheen muista jäsenistä sekä ystävistä, jotka tulivat samalta asuinseudulta.

Millaiset olivat tuon ajan opiskelutavat ja apuvälineet ja mitä aineita koulussa oli mahdollisuus opiskella?

- Kirjat tuli ostaa itse koko opiskeluajan ja kirjoja luonnollisesti vaihdeltiin ja kierrätettiin. Liitutaulut olivat luokissa, eikä luonnollisestikaan käytetty nykyajan teknologiaa. Laskutikkuja käytettiin samaan tyyliin kuin nykyään laskinta. Luokkakoot olivat suurempia kuin nykypäivänä ja perusaineina toimivat samat kuin nykyään, mutta valinnaisia aineita huomattavasti vähemmän sekä kielinä oli vaihtoehtona valita ainoastaan saksa.

Oliko kuri tiukempaa ja sanktiot suurempia?

-Alkuvuosina oli kova kuri ja jälki-istuntoja sekä piti seisoa luokan nurkassa ’’häpeämässä’’. Loppuvuosina opiskelusta tuli paljon itsenäisempää, joten myös kuri ja sanktiot löyhtyivät. Jos ei kiinnostanut opiskella, se oli sinun oma häpeäsi.

Pelkästään jo näiden kysymyksien avulla pystyimme näkemään, kuinka koulunkäynti ja opiskelu on muuttunut reilun 50 vuoden aikana. Hauska miettiä, kuinka paljon koulunkäynti on muuttunut, kun rakas Suomi täyttää 200 vuotta. Mutta askel kerrallaan, juhlistetaan ensin Suomen 100 vuotispäivää ensi vuonna.

Haastattelut teki Frans-Eemil Leppänen ja tekstin kirjoitti Heini Hänninen.