Kunkun kirja-arvosteluja: Anja Kauranen (Snellman), Sonja O. kävi täällä

Ronskilla kielellään tabuja rikkonut kirja                   

Annastina Mikkilä

Anja Kauranen (nykyään Snellman) on vuonna 1954 syntynyt kirjailija ja journalisti. Hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1981 julkaisemalla esikoisromaanillaan Sonja O. kävi täällä, jonka on kustantanut WSOY. Sen jälkeen hän on julkaissut yli kaksikymmentä teosta, joista löytyy romaanien lisäksi runokokoelmia. Kaurasen tuotantoa on käännetty yli 20 kielelle ja niistä on tehty elokuva- ja teatterisovituksia.

Nuoresta naisesta kertovan erittäin eroottisen kirjan, Sonja O. kävi täällä, pääaiheita ovat naisen asema, seksuaalisuus sekä mielenterveysongelmat. Aiheet eivät olleet ehkä kirjan julkaisun aikoihin kovin yleisiä, vaan luultavasti tabuja joita Kauranen rohkealla teoksellaan haluasi rikkoa. Sonjan näkökulmasta kerrottu kirja on kieleltään ronskia ja rajua. Jos kirjan kieli hämmentää nykyäänkin, on se varmasti ollut kohua ja järkytystä aiheuttava teos 1980-luvulla.

Kaurasen kirja rikkoo hieman myös rakenteellisesti perinteistä käsitystä romaanista esimerkiksi välillä esiintyvillä lähes kahden sivun mittaisilla kappaleilla. Useimmat näistä pitkistä kappaleista ovat kuvailua, jota kirjassa onkin aika paljon. En osannut kirjaa lukiessani päättää, pidinkö pitkistä kappaleista tehokeinona vai en, sillä joissain kohdissa se tuntui toimivan, mutta useimmiten olisin kaivannut kappalejaon tuomaa selkeyttä ja pieniä taukoja ajatusten kokoamiseksi. Toisaalta luettelomaisella tavalla toteutetut kuvaukset olisi varmaan ollut vaikea jakaa omiin kappaleisiinsa.

Varsinaista juonta kirjassa ei ole, sillä se on lähinnä Sonjan muistelua täysin epäkronologisessa järjestyksessä. Moniin tapahtumiin jopa palataan useamman kerran. Itse en pitänyt ratkaisusta, sillä usein oli vaikea hahmottaa tapahtumien järjestystä ja välillä että mikä tapahtuma liittyi mihinkin. Tuntui myös oudolta palata joihinkin tapahtumiin, kun aikaisemmin oli kerrottu miten ne päättyvät. Ymmärtämistä hankaloittivat myös slangisanat ja joidenkin hahmojen käyttämä murre. Venäjänkielisiä sanapareja tai lauseita ei selitetty juuri ollenkaan. Muutoin välillä puhekielimäistä ja slangilla höystettyä tekstiä oli virkistävän vaihtelevaa lukea.

Kirja sijoittuu 1970-luvun Helsinkiin, jossa Sonja O. asuu. Muitakin paikkoja esiintyy, sillä hän käy esimerkiksi Venäjällä. Venäläiseen tapaan Sonja kutsuu sieltä kotoisin olevia isovanhempiaan baabuskaksi ja dieduskaksi. Heidän ja Sonjan välinen suhteensa tuntuu olevan lämmin, toisin kuin Sonjan suhde vanhempiinsa. Hänen isänsä on alkoholisti ja väkivaltainen juodessaan. Äiti taas on pidättäytyväinen marttyyri ja etäinen Sonjaa kohtaan, vaikka käykin kahdessa työssä mahdollistaakseen tyttärensä tanssiharrastuksen.

Sonja itse ei tunnu olevan ainakaan kirjan alussa kovin perillä identiteetistään. Hän kapinoi seksisuhteillaan äitiään vastaan, eikä pelkää tämän rangaistuksia. Hän on vahva naishahmo, joita kirjassa esiintyy muutenkin jonkun verran. Miehet kuvataan sen sijaan todella huonossa valossa, lähinnä juoppoina, mammanpoikina ja vain seksin perässä juoksevina. Vasta Siskon kanssa aloitetun suhteen jälkeen Sonja tuntui alkavan ymmärtää itseään ja muodostaa identiteettiään.

Kirjassa esiintyy monia miehiä, sillä Sonja O:n elämä koostuu pääasiassa juhlimisesta ja seksisuhteista. Hän keksii miehille lempinimiä ja mainitsee osan vain ohimennen, koska heitä on niin paljon. Sonjan rankat lapsuudenkokemukset syövät hänen mielenterveyttään ja hän ajautuu mielisairaalaan puoleksitoista vuodeksi. Sitä ennen hän kokeilee avoliittoa ja meinaa jopa asettua aloilleen, mikä tuo mielestäni uskottavuutta tarinaan. Avoliitossa raskaana ollessaan hän tuntuu ymmärtävän jotain olennaista itsestään ja antaa hieman perusteluja miesvalinnoilleen. Tunnesiteiden muodostamisen vaikeus on perustellumpaa, kun sitoutumista on kokeiltu ja se on mennyt pieleen.

Kaurasen teoksen teemoista identiteetin etsiminen ja tasa-arvo tulevat mielestäni eniten esille. Kirja osoittaa, että joillekin identiteetin löytäminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin muille. Identiteetin etsimiseen myös on monta tapaa. Sonja O. yrittää löytää identiteettiään seksisuhteiden avulla ja miellyttämällä muita, mutta alkaa kirjan loppupuolella tajuamaan, että se ei taida olla paras keino, sillä jossain vaiheessa hän tuntee jopa menettäneensä osan itseään suhteiden takia.

Sonja O:n tarina ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoa osoittamalla, että myös naiset ovat seksuaalisia olentoja ja heidän pitäisi saada käyttäytyä samalla tavalla kuin miesten. Miksi miesten on hyväksyttävää olla monen naisen kanssa, kun paljon seksikumppaneita omaava nainen kokee paheksuntaa ja leimataan huoraksi? Teema oli ajankohtaisempi kirjan ilmestyessä, mutta puhututtaa ehkä jonkin verran vieläkin.

Lukukokemuksena Sonja O. kävi täällä on erikoinen ja vähän turhan vaikeaselkoinen teos. Toisaalta hieman erilaisen nuoren naisen elämä ja identiteetin etsiminen ovat aiheina kiinnostavia. Suosiota kirja on saanut luultavasti ronskin kielen ja seksuaalisesti aktiivisen naishahmon takia, mikä on ihan ymmärrettävää julkaisuajan olosuhteet huomioiden. Kirja tuskin herättäisi yhtä paljon huomiota, jos se julkaistaisiin nyt.

Anja Kaurasen teos Sonja O. kävi täällä antaa lukijalle ajateltavaa tasa-arvosta ja seksuaalisuudesta. Sen sanoma on ollut tärkeä, muttei enää nykyään niin ajankohtainen. Se ei ole tylsää luottavaa, muttei myöskään koukuta sekavuutensa takia.