Kunkun kirja-arvosteluja: Maria Autio, Ajatustenlukija

Ajatustenlukija – kaunistelematon romaani nuoren itsenäistymisestä

Melina Virtanen

 

Marian Aution (Karisto Oy, 2011) kirjoittama nuorten romaani Ajatustenlukija käsittelee nuoren naisen kasvamista ja itsenäistymistä. Autio on ammatiltaan toimittaja, mutta hän on myös uurtanut uraansa kirjailijana. Teos Ajatustenlukija oli vuonna 2012 yksi Tobel-ehdokkaista.

Kirja kertoo nuoresta naisenalusta Tiukusta, joka on elänyt lapsuutensa kurjissa oloissa, äidin alkoholiongelman ja vaihtuvien miesehdokkaiden takia. Tiuku on pienestä pitäen hoitanut itse omat asiansa, minkä takia hänen ei ole helppo pyytää muilta apua, vaikka sitä tarvitsisikin. Tiukun äiti Hille on mennyt uusiin naimisiin Retu nimisen miehen kanssa, joka kärsii myös alkoholiongelmasta sekä järkkyvästä mielenterveydestä. Retulla ja Hillellä on pieni lapsi, Amaliina, josta vanhemmat välittävät, mutteivat kuitenkaan ole aina kykeneväisiä huolehtimaan liiallisen alkoholin käytön takia.

Tiuku on ollut koko elämänsä kuin riepoteltu sätkynukke, joka hoitaa perheen asioita, mutta saa silti aina syyt niskoilleen. Hänen suhteensa Hilleen ja Retuun on hyvin pelokas ja vääristynyt. Eräänä päivänä Hille päättää, että talossa ei ole enää tilaa kuin yhdelle lapselle, mikä tarkoittaa, että Tiukun on muutettava pois mahdollisimman pian. Tiuku muuttaakin tätinsä vanhaan asuntoon toiselle paikkakunnalle ja aloittaa elämänsä alusta uudessa lukiossa, uusien ihmisten ympäröimänä. Johtuen Tiukun erittäin synkästä lapsuudesta, ikävät muistot palautuvat mieleen ja paha olo purkautuu niin viiltelyllä kuin epämiellyttävillä tunteilla.

Tiuku tapaa lukiossa uuden ystävän Iidan, joka on kuin Tiukun vastakohta. Iida on iloinen, kiltti ja hyvin ajattelevainen nuori, jolla asiat ovat hyvin kotona. Iida yrittää auttaa Tiukua pääsemään normaaliin elämään ja tuntemaan itsensä rakastetuksi. Hieman epäaitoa kirjassa oli se, kuinka suuri vaikutus Iidalla oli Tiukuun siitä huolimatta, kuinka vähän aikaa he olivat tunteneet. Koulussa Tiuku tapaa myös erittäin eriskummallisen Ellan, jota kaikki kutsuvat Lintutytöksi. Ella on pukeutunut rähjäisesti, hän laahustaa pitkin käytäviä ja välttelee kontaktia ihmisten kanssa. Tiuku kiinnostuu Ellasta paljon ja lopulta löytääkin tämän virtuaalimaailmasta, tosin salanimellä. Tytöt käyvät virtuaalimaailmassa pitkiä keskusteluja kuin peitekielellä. Ellan runolliset viestit paljastavat yhä enemmän hänestä ja Tiuku saakin selville, kuinka samanlainen lapsuus Ellalla ja hänellä onkaan ollut. Tosin Ella voi paljon huonommin ja toisinaan pyytäkin tiedostamattaan apua Tiukulta.

Kirjassa olevat runolliset kohdat ovat monitulkintaisia ja ne tekevätkin siitä mielenkiintoista luettavaa. Kirjan kieli on suoraa ja se sisältää paljon ajatuksia. Synkissä ja ahdistavissa kohdissa on aina valoa näkyvissä, eikä missään vaiheessa kirjaa tunnu, että päähenkilö olisi luovuttamassa. Koska Tiukun elämä on hyvin pitkälti samanlaista kuin Ellan, lukijasta tuntuu, että Tiuku pystyy käsittämään siten paremmin ongelmiaan, koska hän näkee ne tavallaan ulkopuolisin silmin.

Romaani on realistinen, sillä päähenkilön tunteita ja ajatuksia kuvataan uskottavasti. Tiuku on kaltoinkohdeltu ja epävarma, mutta muutettuaan pois kotoa hän saa kokeilla siipiään ja aloittaa elämänsä uudelleen.  Kirjaa voisinkin kutsua kehitystarinaksi, jossa ilmenee vahvasti kasvamisen toinen, synkempi puoli. Kirjassa Tiuku yrittää hakea apua psykologilta, joka kuitenkin on kovin kiireinen, vaikka haluaisi auttaa. Romaanissa korostuukin se, kuinka muutoksen ja ajattelun on lähdettävä itsestä. Apua saa ja pitää pyytää, mutta varsinainen muutos lähtee omien ajatusten ja tekojen muuttamisesta sekä omien tarpeiden tunnistamisesta.

Teoksen kerronta on kaikkitietävää, toisinaan myös minäkertoja kertoo henkilöiden ajatuksista. Pääasiassa juoni on kronologinen, mutta joitakin takaumia kirjassa esiintyy, etenkin kun puhutaan päähenkilön lapsuudesta. Kirjan sanoma on moniulotteinen. Siinä pyritään tuomaan esiin se, kuinka tärkeää on, että lapsi saa kasvaa rakastetussa ympäristössä. Nuoresta ei voi kasvaa tasapainoista, jos häntä on lapsena kohdeltu epäkunnioittavasti.

Tiukun muutettua omaan asuntoon hän saa jatkuvasti puheluita äidiltään, joissa tämä pyytää tytärtään hoitamaan lastaan tai syyllistää Tiukua mitä kummallisimmista asioista, johtuen äidin omasta pahasta olosta. Kirjan aikana päähenkilö todenteolla muuttuu ja itsenäistyy. Tiuku päättää, ettei suostu enää olemaan toisen ihmisen pompoteltavana. Hän ymmärtää, miten huonosti hänen asiansa ovat ja kuinka tarpeellinen muutos on. Teema kiteytyykin juuri kyseiseen tapahtumaan. Harvoin ihminen itse huomaa omat mielenterveyteensä liittyvät ongelmat. Usein niiden huomaamiseen tarvitaan jokin hyvinkin raju tapahtuma. Koskaan ei voi sanoa ulkokuoren perusteella, mitä toinen ihminen tuntee. Omasta mielenterveydestä on tärkeä puhua, jotta tilanteeseen voidaan puuttua ajoissa.

Lukukokemuksena kirja sai aikaan monenlaisia ajatuksia: niin toiveikkaita kuin ahdistuneita. Kuten nimikin jo kertoo, mielestäni teoksella pyritään ilmaisemaan, että on tärkeää löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotta ajatusmaailmat kohtaavat. Se tekee elämästä huomattavasti mielekkäämpää. Kirjan luki erittäin nopeasti, eikä siinä juuri jaariteltu, siksi mielestäni kirja sopisi myös hyvin nuoremmille lukijoille, sillä raju aihe on tärkeä ja siitä onkin kirjoitettu lempeällä, hieman lapsenomaisella sävyllä. Kirjan avoin loppu jättää lukijalle toiveikkaan mielen.