Asennemuokkausta

Media- ja sosiaalipsykologian kurssilaiset sovelsivat oppimaansa kirjoittamalla blogitekstejä, joiden tavoitteena on muokata lukijoiden asenteita. Tässä muutama onnistuneimmista töistä, jotka antavat ajattelemisen aihetta.

Mikä valas sieltä tulee?

Teksti: Susanna Rannisto, Roosa Kilpinen, Matilda Seppinen ja Minka Puumalainen. 
Piirros: Matilda Seppinen

Koulun liikuntasalissa tunnelma on katossa. Abien ja opettajien välinen sählyottelu on alkamassa ja yleisö hurraa vuorotellen kentälle saapuville pelaajille. Eräs tyttö ei kuitenkaan saanut edessäni istuvilta pojilta samanlaisia suosionosoituksia kuin muut pelaajat. He eivät huutaneet tälle tytölle “hyvä hyvä” tai “onnea peliin”. Sen sijaan he haukkuivat tyttöä valaaksi ja ihmettelivät kovaan ääneen, että “miten tuollainen voisi edes pelata sählyä”. Oma juhlatunnelmani katosi saman tien tätä body shaming -tapausta todistaessani. Entä sinun?

Mitä body shaming on ja miten se ilmenee? Body shaming tarkoittaa fyysisen ulkonäön takia kritisointia. Body shaming voi ilmetä niin päin naamaa että selän takana. Se ei rajoitu pelkästään painoon, vaan se voi koskea kaikkia fyysisiä piirteitä, kuten muun muassa arpia, kasvon muotoja, ihon kuntoa tai vaikkapa hampaiden vinoutta.

Usein body shaming ottaa varsin huomaamattoman muodon. Suora haukkuminen on tietenkin kaikista helpoimmin huomattavissa, mutta myös lehdissä jatkuvasti ilmestyvät “miten laihtua tai piilottaa epätäydellisyyksiään” -artikkelit ajavat samaa asiaa. Komedioissa vitsit perustuvat usein hahmojen fyysisiin piirteisiin ja juorulehdissä on monesti nähtävissä artikkeleita siitä, kuinka joku tähti on jälleen lihonut tai laihtunut tai bongattu ilman meikkiä julkisella paikalla. Tällainen toiminta normalisoi body shamingia etenkin nuorison keskuudessa, sillä se on erittäin yleistä sosiaalisessa mediassa.

Seuraavalla kerralla, kun huomaat body shamingia tai se pyrkii omiin ajatuksiisi, mieti mitä hyötyä toisten haukkumisesta ja alentamisesta on. Sanoisitko näin omalle lapsellesi tai parhaalle ystävällesi? Kommentti ei suurella todennäköisyydellä johda siihen, että ihminen pudottaa painoaan tai muuttaa ulkonäköään vaan se johtaa ainoastaan pahaan mieleen ja itsetunnon laskemiseen.

Kaikkien kehot ovat arvokkaita painosta, ihonväristä, sukupuolesta ja muusta ulkonäköön liittyvästä huolimatta. Kukaan ei ansaitse näistä ulkoisista asioista kritiikkiä osakseen.

Seuraa liikennettä - älä somea

Teksti: Helmi Hovi, Eerika Partiainen, Roosa Pitkänen ja Wilma Sundberg

Kuvittele itsesi lava-auton rattiin. Sinulla on parhaat ystäväsi autosi kyydissä. Olette matkalla viettämään aikaa yhdessä. Olet tavalliseen tapaan päivittämässä sosiaalista mediaasi. Ystäväsi valittavat koko ajan, mutta ethän edes katso puhelinta kauaa ja osaathan sinä nyt ajaa. Yhtäkkiä kuulet ystäviesi huutavan ‘’punainen, punainen valo!!!’’  , mutta et ehdi reagoida ja huomaat henkilöauton olevan puskurissasi kiinni. Onnettomuudessa henkensä menetti henkilöautossa ollut perheenisä ja hänen 10-vuotias tytär.

Tämä on 17-vuotiaan amerikkalaisen Carlee Bolligin tositarina vuodelta 2015. Voit varmaan vain kuvitella, kuinka suuret traumat niin kuskille kuin kyydissä olleille on tapahtumasta jääneet. Turha somepäivitys johti viattomien kuolemaan.

Minkälaisia ajatuksia itselläsi olisi kuskin tilanteessa? Miten voit jatkaa elämääsi syyllisyyden kanssa? Äiti jäi ilman tytärtä ja aviomiestä. Tämä kaikki surun määrä sinun itsekkäiden valintojen tuloksena.

Vastaavia puhelimien käytöstä johtuneita onnettomuuksia ja loukkantumisia tapahtuu vuosittain lukemattomia, tilastojen mukaan 1.6 miljoonaa kolaria vuodessa (Yhdysvallat). Vaikka tiedämme, että puhelimen käyttö ajaessa on riski onnettomuuksiin, suuri osa meistä tekee sitä silti. Mutta miksi? Olemmeko niin riippuvaisia puhelimistamme, että emme pysty olemaan niistä hetkeäkään erossa, vaikka riskinä voi olla viattomien ihmisten kuolema?

Hyvä tietää

l  1.6 miljoonaa kolaria vuodessa puhelimien takia (Yhdysvallat)

l  94% teinikuskeista tietää kännykän käytön vaarat ajaessa, mutta 35% myöntää silti tekevänsä sitä

l  1/4 auto-onnettomuuksista johtuu puhelimista Jenkeissä

l  Suomessa 4/10 on joutunut vaaratilanteeseen liikenteessä matkapuhelimien takia

l  Puhelimen käytössä 6x suurempi riski onnettomuuteen kuin rattijuoppoudessa

Lähteet:

https://www.edgarsnyder.com/car-accident/cause-of-accident/cell-phone/cell-phone-statistics.html

https://www.cbsnews.com/news/texting-and-driving-minnesota-teen-kills-father-and-daughter/

Media, minä ja ÄI10

Jessica Davidson

Media pitää sisällään monia erilaisia viestintäkanavia ja näitä viestintäkanavia käytetään moniin eri tarkoituksiin. Median käyttäjiä on yhtä monta kuin käyttötarkoituksiakin. Mihin tarkoitukseen minä käytän mediaa? Entä millainen mediankäyttäjä olen?

 

Mediakurssilaiset vierailulla YleX-radiokanavalla

Olen kuluttanut mediaa lähes niin pitkään kuin vain kykenen muistamaan. Kaikki alkoi Pikku kakkosen katsomisesta televisiosta. Nykyään en Pikku kakkosta katso ollenkaan, vaan olen siirtynyt käyttämään muita median kanavia. Sosiaalisen median palvelut kasvattavat suosiotaan maailmalla ja minunkin elämässäni. Vuosien varrella mediankäyttöni on kokenut hurjan muutoksen. Entä onko tämä kurssi vaikuttanut tapaani käyttää mediaa?

Kurssin materiaali oli monipuolista ja siinä lähestyttiin mediaa useasta eri näkökulmasta. En ole esimerkiksi aiemmin tajunnut, että digitaaliset pelitkin ovat mediaa. Aina oppii jotakin uutta. Median laajalle yltävävästä vallasta oli mielenkiintoista lukea. Etenkin median levittämä eriarvoinen kuva naisesta ja miehestä on puhuttanut monia, myös itseäni.

Opiskelijat kuuntelemassa juontaja Alma Hätöstä

Koen, että mediataitoni ovat kehittyneet kurssin aikana. Ennen ajattelin mediataitojen tarkoittavat pelkästään mediakriittisyyttä, mutta ne pitävätkin sisällään paljon enemmän. Opin tarkastelemaan eri mediakanavien vaikutusta itseeni. Lisäksi opin sen, että itse mediaviestin sanoman lisäksi kannattaa myös huomioida sen rakenteellisia ja sisällöllisiä osia. Kurssi antoi siis paljon uutta ajateltavaa. Suhtautumiseni mainoksiin ja uutisiinkin on muuttunut. Toimittajan työ on yllättävän paljon kaikkea muuta kuin itse artikkeleiden kirjoittamista, kuten kurssin materiaaleista kävi ilmi. Mainoksia pikaisesti vilkaistaessa ei ehkä huomaa, kuinka paljon työtä niidenkin eteen tehdään. Tarkasti suunnitellulla sommittelulla, värien yhdistelyllä ja kuvakoolla osataan ohjata ihmisen ajattelua sekä ihmistä itse aivan huomaamatta. Herää kysymys, onko minuakin onnistuttu ohjailemaan tiedostamattani sitä? Pelottavaa.

Mediakriittisyys on ollut paljon esillä myös tämän kurssin ulkopuolella. Se on tärkeä aihe varsinkin nyt, kun median tuottaminen ja tarjonta lisääntyy voimakkaasti. Yhä useammin kuulee jonkun tulleen huijatuksi vaikka sähköpostissa. Toinen uhka on valeuutisten nopea leviäminen varsinkin sosiaalisessa mediassa. Ei saisi uskoa kaikkea niin sinisilmäisesti. Mediakriittisyyteni oli jo ihan hyvällä mallilla ennen kurssia, eikä se muuttunut hirveästi sen aikana. Toki sain kurssista uutta pohdittavaa mediakriittisyyteenkin liittyen.

Tulevaisuudessa uskon median jatkavan vain leviämistään. Vähäosaisten vaurastuessa teknologiset laitteet yleistyvät. Niiden avulla kulutetaan mediaa yhä enemmän. Käyttäjämäärät kasvavat, jolloin mediantarjoajat lisäävät tarjontaansa. Ajallisestikin uskon mediankäytön lisääntyvän. Nykyäänkin mediaa käytetään lähes joka välissä. Tosin seurassa median käyttämistä toisten seurassa pidetään vielä hieman epäkohteliaana. Ehkä suhtautuminen siihen tulee muuttumaan tulevaisuudessa? Pahimmillaan tämä johtaa sosiaalisen kanssakäymisen harvinaistumiseen.

Kuten aiemmin jo mainitsin, olivat kurssin materiaalit monipuolisia kuten myös tehtävätkin. Löytyi pidempiä pohdiskelutehtäviä, tehtäviä, jossa sai haastatella perheenjäsentä sekä opettavaisia tiedonhankintatehtäviä. Oli mukava suorittaa kurssi itsenäisesti netin välityksellä. Se antoi vapauden tehdä tehtäviä omaan tahtiin missä paikassa tahansa. Saatoin mennä mukavaan kahvilaan istumaan, juomaan kahvia ja tehdä tehtäviä omassa rauhassa. Itsenäisen suorittamisen mukana tulee kuitenkin mukana vastuu omista tekemisistä. Tehtävät tulee olla tehty annetun ajan sisällä, vaikka kukaan ei olisikaan vahtimassa, tekeekö niitä vai ei. Joskus itselläni ongelmaksi muodostui se, että aina kirjoittaminen ei vain sujunut vaikka olisinkin halunnut saada tehtäviä tehtyä. Onneksi pääsin haasteista yli lopulta sain kuin sainkin kaikki tehtävät hyvin tehtyä. Kunkku-viikko oli mukavaa vaihtelua siihen, että päivän aikana käytäisiin läpi useita eri aiheita eri aineiden parissa. Suosittelisin tätä kurssia muillekin.

Kunkku Shanghaissa

Teksti Mia Klinga ja Ronja Rahola

Matka toiselle puolelle maailmaa alkoi keskiviikkona 24. huhtikuuta. Lähdimme matkaan jännittyneinä mutta innokkaina, sillä emme tienneet mitä odottaa. Ennakkoluulottomalla ja seikkailumielisellä asenteella teimme matkasta kuitenkin ikimuistoisen.

 

Saavuimme torstaina aikaisin aamulla Shanghain lentokentälle, mistä saimme bussikuljetuksen ystävyyskoulullemme. Vaikka vireystila ei ollut yölennon jälkeen erityisen hyvä, yritimme kaikki olla eduksemme tavatessamme koulun oppilaat, opettajat ja rehtorin. Kaikki ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja olimme selvästi odotetut vieraat. Saimme koululla perinpohjaisen esittelykierroksen - koulu oli itseasiassa todella upea omine puutarhoineen, museoineen ja urheilukenttineen. Ensimmäisen kerran tapasimme host-oppilaamme lounaan yhteydessä ja samaan aikaan yrittäessämme englanniksi tehdä tuttavuutta host-oppilaidemme kanssa, koetimme epätoivoisesti opetella käyttämään syömäpuikkoja.

Jokainen pääsi ensimmäisen matkapäivän päätteeksi host-perheiden kotiin. Jo majoittuminen kiinalaisessa perheessä oli kokemus sinänsä. Kaikilla perheillä oli jonkinlainen kerrostaloasunto koulun ’lähettyvillä’. Osalla koulumatka kesti 10 minuuttia, toisilla se saattoi venyä lähes kahden tunnin mittaiseksi bussi-metro-pyörä -seikkailuksi. Osalla perheisiin kuuluivat myös isovanhemmat ja vain harvoilla oppilailla oli sisaruksia. Lemmikkeinä saattoi olla kissa tai kilpikonna, mutta pieneksi järkytykseksi huomasimme, että näitä kilpikonnia oli tapana säilyttää ahtaassa ämpäreissä. Kiinalainen ruoka sai tällä matkalla myös aivan uuden merkityksen saadessamme syödä kiinalaisissa perheissä heidän itsensä laittamaa kotiruokaa.  

Yleensä koulu alkoi 7:30, mutta perjantaina meidän piti olla koululla normaalia aiemmin, sillä lähdimme yhdessä retkelle ’lähikaupunki’ Nanjingiin. Bussimatka yhteen suuntaan kesti neljä ja puoli tuntia, mikä meille suomalaisille tuntui melko pitkältä ajalta. Perillä Nanjingissa pääsimme näkemään vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria, maistamaan monenlaisia kiinalaisia herkkuja ja todella viettämään aikaa kiinalaisten oppilaiden kanssa. Nanjingissa ei erityisemmin länsimaalaisia näkynyt, joten erotuimme joukosta ja pääsimme useampien kiinalaisten albumiin. Lähdimme paluumatkalle takaisin Shanghaihin vasta lauantaina ja ennen sitä vierailimme vielä toisen maailman sodan aikaisista tapahtumista kertovassa museossa.

Maanantai ja tiistai olivat poikkeuksellisesti lomapäiviä, joten meillä oli edessä pitkä viikonloppu vietettävänä host-perheidemme luona. Päädyimme lopulta järjestämään paljon yhteistä ohjelmaa koko porukan kesken. Sunnuntaina teimme kaikki, suomalaiset oppilaat ja hostit, vierailun eläintarhaan, jossa näimme muun muassa pandoja. Illalla kiinalaiset oppilaat veivät meidät vielä laulamaan karaokea. Huomasimmekin, että monilla kiinalaisilla nuorilla oli kaksi kiinnostuksen kohdetta yli muiden: laulaminen ja kännykkäpelien pelaaminen. Valitettavasti harvoilla oli aikaa muille harrastuksille, sillä koulu ja läksyt veivät niin paljon heidän aikaansa. Koulupäivätkin päättyivät vasta puoli viideltä.

Maanantai aamuna jokaisella oli erilainen ohjelma. Osa käytti aamun hyödykseen ja nukkui pois jäljellä olevia univelkoja, toiset taas pääsivät maistelemaan lisää kiinalaisia ruokia. Tapasimme kaikki suomalaiset hosteineen Nanjing roadilla, mikä on Shanghain pääshoppailukatu. Siellä pääsimme kauppoihin joita ei Suomessa ole, kuten Pull and Bear sekä Forever 21. Shoppailun jälkeen lähdimme Bundille, minne hostimme olivat varanneet meille liput illan jokiristeilylle.

Viimeisenä vapaapäivänä osa meistä suomalaisista pääsi askartelemaan saviruukkuja. Saviruukkujen askartelun jälkeen lähdimme läheiseen ostoskeskukseen jossa tapasimme loput ja menimme yhdessä syömään. Ruoan jälkeen hostimme jäivät ravintolaan tekemään läksyjään ja me suomalaiset pääsimme kiertelemään lähialuetta. Vielä illalla ennen takaisin perheisiin menoa menimme yhdessä illalliselle.  

Keskiviikkona oli paluu arkeen ja pääsimme osallistumaan kukin oman hostinsa ensimmäiselle oppitunnille. Oppitunnin jälkeen lähdimme saman koulun toiseen osaan, yläkoulun puolelle, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä. Siellä saimme lisää tietoa kiinalaisesta kulttuurista sekä pääsimme kirjoittamaan kiinalaisia merkkejä, kalligrafiaa. Iltapäivällä Suomi-porukkamme otti metron kohti Shanghain museota. Museossa pääsimme kiertelemään itsenäisesti, jonka jälkeen oli mahdollisuus lisäshoppailuun Nanjing roadilla.

Viimeisen päivän ohjelma oli tyyliltään samanlainen kuin edellisen. Aamulla pääsimme taas hostiemme oppitunneille, jonka jälkeen meille oli järjestetty Tai chi oppitunti. Tai chin jälkeen pääsimme kuulemaan muutamia faktoja kiinalaisesta oopperasta, Bian lianista eli face-changing. Iltapäivällä lähdimme taas metrolla, tänään vuorossa oli Oriental Pearl Tower. Oriental Pearl Towerin jälkeen palasimme takaisin koululle, jossa he olivat järjestäneet meille läksiäisjuhlan. Juhlaa varten saimme koululta hienot kiinalaiset asut. Läksiäisjuhla sisälsi illallisen ja puheita. Lopuksi meille suomalaisille vedettiin myös leikki, jonka ideana oli muistaa kiinalaisia kirjaimia ja kirjoittaa niitä paperille. Juhlan jälkeen lähdimme vielä hostien kanssa läheiseen ostoskeskukseen kahville ja nauttimaan viimeisestä illastamme kauniissa Shanghaissa.  

Perjantaina oli viimeisten hyvästien aika, kunnes kello 6.00 bussi kohti lentokenttää lähti koulun pihasta. Matka takaisin kotiin sujui nopeasti, mutta erittäin mukavasti.