Parisenkymmentä
Kunkun opiskelijaa matkasi kahden opettajan kanssa Nuuksioon retkeilemään ja
opettelemaan luonnossa liikkumista ja siihen liittyviä käytäntöjä.
Kurssilla oli alusta alkaen tiivis aikataulu. Retki alkoi
perjantaina heti koulun jälkeen, kun koko ryhmä lähti kohti Solvallan
urheiluopistoa. Poiketen aikaisista vuosista matka taittui tänä vuonna bussilla
polkupyörien sijaan. Kaikki olivat hyvin valmistautuneita ja rinkat oltiin
pakattu huolellisesti ohjeistuksen mukaan. Ensimmäisenä Solvallaan saavuttua oli
ohjelmassa pareittain melominen kanooteilla. Koko aktiviteetti sujui mallikkaasti,
yhden parin lähtöä lukuun ottamatta. Pari onnistui kääntämään kanootin ympäri lähes
välittömästi vesille laskemisen jälkeen. Kaatumisessa osallisena olleena voin
kuitenkin todeta, että vesi oli lämpimänä päivänä mukavan virkistävää eikä sen
suurempia aineellisia menetyksiä tai fyysisiä vammoja onneksi koettu. Kuittailua
ja naurut kavereilta kuitenkin saimme, mutta se oli ansaittua ja kuittailut
pysyivät hyvän maun rajoissa. Tilanteesta selvittiin huumorilla, hyvällä
fiiliksellä ja kuivilla vaihtovaatteilla.
Melomisen jälkeen tehtävänä oli suunnistaa pienemmissä
ryhmissä urheiluopistolta Mustalammen rannalle, jonne perustaisimme leirin. Muutaman
kilometrin patikointi sujui mukavasti painavista rinkoista huolimatta. Samassa
paikassa oli kunkkulaisten lisäksi paljon muitakin retkeilijöitä, kenties lämpimän
sään takia, mutta onneksi luonnossa riittää kaikille tilaa. Kohteeseen saavuttua
sai kukin ryhmä etsiä sopivan paikan itselleen ja koota oman telttansa.
Telttoja oli monenlaisia; perinteisistä teltoista ilmassa leijaileviin
telttoihin, jotka sidottiin puihin kiinni. Teltan pystyttämisen ja tavaroiden
purkamisen jälkeen retkikeittimillä valmistettiin päivällinen.
Päivän viimeinen ”pakollinen” tehtävä oli pienen luontoreitin
suorittaminen omissa ryhmissä. Tällä kertaa luonnosta sai enemmän irti kuin
matkalla leiriytymispaikalle, sillä rinkat voitiin jättää leiriin, joka teki
kävelystä letkeämpää. Osa kävi myös peseytymässä järvessä tämän aktiviteetin
yhteydessä.
Loppuillan ohjelma oli vapaamuotoinen. Kaikki siirtyivät laavuun,
nuotion äärelle grillaamaan omia eväitään ja nauttimaan toistensa seurasta. Osa
katsoi yhdessä Suomen jääkiekko-ottelua, osa valmisti totuttujen makkaroiden ja
vaahtokarkkien sijaan parempaa retkiruokaa ja osa vain nautti nuotion tuomasta
lämmöstä sekä kiireettömästä tunnelmasta. Nuotion ääressä puheensorina jatkui
tasaisena koko illan ajan, eväitä ja muita tarvikkeita jaettiin toisille ja yhteisöllisyys
oli vahvasti läsnä. Illan hämärtyessä retkeilijät kömpivät nuotion äärestä
telttoihin nukkumaan. Myöhään illalla nuotiolla oli enää yksi telttakunta, joka
huolehti viimeisenä nuotion sammuvan kokonaan. Lopussa nuotio huokui tunnelman
lisäksi myös lämpöä illan viilentyessä.
Yö sujui lokoisasti, vähäisistä nukutuista tunneista huolimatta.
Vähäiset nukutut tunnit eivät johtuneet valvomisesta, vaan kylmästä ilmasta,
johon ainakaan oma retkikuntani ei ollut kyllin valmistautunut. Kenties myös
täysikuulla ja metsän eläinten äänillä oli osansa lopputulemassa. Osa kurssilaisista
oli valmiiksi tottuneita metsässä yöpymiseen ja retkeilyyn ylipäätään, jolloin
yöunet olivat luultavasti paremmat tai ainakin pidemmät. Unet olivat metsässä joka
tapauksessa raikkaat ja aamulla noustiin virkeänä purkamaan telttaa sekä
valmistamaan aamupalaa. Tosin päiväunet olivat paikallaan retkeltä kotiutumisen
jälkeen.
Retki päättyi kurssin omaan ’The Amazing Race’- kisaan, jossa
suoritettiin erilaisia tehtäviä omassa ryhmässä.
Kisaan sai lähteä purettuaan oman leirinsä ja
syötyään aamupalan. Kilpailu päättyi Haltian urheiluopistolle, joka oli
edelliseltä päivältä tuttu. Kilpailun tulosten julkistamisen ja saatesanojen jälkeen
kunkkulaiset olivat vapaita lähtemään kotia kohti omia reittejään. Retki oli
kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Kunkkulaiset osasivat kunnioittaa luontoa ja
samalla muita ihmisiä. Sääkin suosi retkeilijöitä ja ilma oli koko reissun ajan
aurinkoinen ja lämmin. Tapaturmilta ja muilta epämukavuuksilta vältyttiin ja
siitä kertoo se, etteivät opettajat tarvinneet ensiapulaukkua ollenkaan.
Uusien asioiden oppimisen lisäksi retkellä oli tärkeä
merkitys myös henkiselle jaksamiselle ja virkistäytymiselle, sillä luonnossa
liikkuessa sai ajatukset koeviikosta ja muista stressaavista asioista unohdettua.
Jo yhden päivän tauko arjesta ja hektisestä elämästä antoi paljon uutta energiaa
sekä hyvää oloa. Retki ei edes tuntunut koululta, vaan pikemminkin
kesälomaretkeltä. Oli myös espoolaisena kummallista oivaltaa, kuinka lähellä
Espoossa luonto ja kaikki sen tarjoamat palvelut todellisuudessa ovatkaan. Kurssi
myös todisti, että retkeily voi olla vaivatonta ja äärimmäisen mukavaa, jos
varusteet, yhteishenki sekä asenne ovat kunnossa.
Eetu Julin