Kunkun retki- ja vaelluskurssi 17.5.-18.5.2018

Parisenkymmentä Kunkun opiskelijaa matkasi kahden opettajan kanssa Nuuksioon retkeilemään ja opettelemaan luonnossa liikkumista ja siihen liittyviä käytäntöjä.

Kurssilla oli alusta alkaen tiivis aikataulu. Retki alkoi perjantaina heti koulun jälkeen, kun koko ryhmä lähti kohti Solvallan urheiluopistoa. Poiketen aikaisista vuosista matka taittui tänä vuonna bussilla polkupyörien sijaan. Kaikki olivat hyvin valmistautuneita ja rinkat oltiin pakattu huolellisesti ohjeistuksen mukaan. Ensimmäisenä Solvallaan saavuttua oli ohjelmassa pareittain melominen kanooteilla. Koko aktiviteetti sujui mallikkaasti, yhden parin lähtöä lukuun ottamatta. Pari onnistui kääntämään kanootin ympäri lähes välittömästi vesille laskemisen jälkeen. Kaatumisessa osallisena olleena voin kuitenkin todeta, että vesi oli lämpimänä päivänä mukavan virkistävää eikä sen suurempia aineellisia menetyksiä tai fyysisiä vammoja onneksi koettu. Kuittailua ja naurut kavereilta kuitenkin saimme, mutta se oli ansaittua ja kuittailut pysyivät hyvän maun rajoissa. Tilanteesta selvittiin huumorilla, hyvällä fiiliksellä ja kuivilla vaihtovaatteilla.

Melomisen jälkeen tehtävänä oli suunnistaa pienemmissä ryhmissä urheiluopistolta Mustalammen rannalle, jonne perustaisimme leirin. Muutaman kilometrin patikointi sujui mukavasti painavista rinkoista huolimatta. Samassa paikassa oli kunkkulaisten lisäksi paljon muitakin retkeilijöitä, kenties lämpimän sään takia, mutta onneksi luonnossa riittää kaikille tilaa. Kohteeseen saavuttua sai kukin ryhmä etsiä sopivan paikan itselleen ja koota oman telttansa. Telttoja oli monenlaisia; perinteisistä teltoista ilmassa leijaileviin telttoihin, jotka sidottiin puihin kiinni. Teltan pystyttämisen ja tavaroiden purkamisen jälkeen retkikeittimillä valmistettiin päivällinen.

Päivän viimeinen ”pakollinen” tehtävä oli pienen luontoreitin suorittaminen omissa ryhmissä. Tällä kertaa luonnosta sai enemmän irti kuin matkalla leiriytymispaikalle, sillä rinkat voitiin jättää leiriin, joka teki kävelystä letkeämpää. Osa kävi myös peseytymässä järvessä tämän aktiviteetin yhteydessä.

Loppuillan ohjelma oli vapaamuotoinen. Kaikki siirtyivät laavuun, nuotion äärelle grillaamaan omia eväitään ja nauttimaan toistensa seurasta. Osa katsoi yhdessä Suomen jääkiekko-ottelua, osa valmisti totuttujen makkaroiden ja vaahtokarkkien sijaan parempaa retkiruokaa ja osa vain nautti nuotion tuomasta lämmöstä sekä kiireettömästä tunnelmasta. Nuotion ääressä puheensorina jatkui tasaisena koko illan ajan, eväitä ja muita tarvikkeita jaettiin toisille ja yhteisöllisyys oli vahvasti läsnä. Illan hämärtyessä retkeilijät kömpivät nuotion äärestä telttoihin nukkumaan. Myöhään illalla nuotiolla oli enää yksi telttakunta, joka huolehti viimeisenä nuotion sammuvan kokonaan. Lopussa nuotio huokui tunnelman lisäksi myös lämpöä illan viilentyessä.

Yö sujui lokoisasti, vähäisistä nukutuista tunneista huolimatta. Vähäiset nukutut tunnit eivät johtuneet valvomisesta, vaan kylmästä ilmasta, johon ainakaan oma retkikuntani ei ollut kyllin valmistautunut. Kenties myös täysikuulla ja metsän eläinten äänillä oli osansa lopputulemassa. Osa kurssilaisista oli valmiiksi tottuneita metsässä yöpymiseen ja retkeilyyn ylipäätään, jolloin yöunet olivat luultavasti paremmat tai ainakin pidemmät. Unet olivat metsässä joka tapauksessa raikkaat ja aamulla noustiin virkeänä purkamaan telttaa sekä valmistamaan aamupalaa. Tosin päiväunet olivat paikallaan retkeltä kotiutumisen jälkeen.

Retki päättyi kurssin omaan ’The Amazing Race’- kisaan, jossa suoritettiin erilaisia tehtäviä omassa ryhmässä.  Kisaan sai lähteä purettuaan oman leirinsä ja syötyään aamupalan. Kilpailu päättyi Haltian urheiluopistolle, joka oli edelliseltä päivältä tuttu. Kilpailun tulosten julkistamisen ja saatesanojen jälkeen kunkkulaiset olivat vapaita lähtemään kotia kohti omia reittejään. Retki oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Kunkkulaiset osasivat kunnioittaa luontoa ja samalla muita ihmisiä. Sääkin suosi retkeilijöitä ja ilma oli koko reissun ajan aurinkoinen ja lämmin. Tapaturmilta ja muilta epämukavuuksilta vältyttiin ja siitä kertoo se, etteivät opettajat tarvinneet ensiapulaukkua ollenkaan.

Uusien asioiden oppimisen lisäksi retkellä oli tärkeä merkitys myös henkiselle jaksamiselle ja virkistäytymiselle, sillä luonnossa liikkuessa sai ajatukset koeviikosta ja muista stressaavista asioista unohdettua. Jo yhden päivän tauko arjesta ja hektisestä elämästä antoi paljon uutta energiaa sekä hyvää oloa. Retki ei edes tuntunut koululta, vaan pikemminkin kesälomaretkeltä. Oli myös espoolaisena kummallista oivaltaa, kuinka lähellä Espoossa luonto ja kaikki sen tarjoamat palvelut todellisuudessa ovatkaan. Kurssi myös todisti, että retkeily voi olla vaivatonta ja äärimmäisen mukavaa, jos varusteet, yhteishenki sekä asenne ovat kunnossa.

Eetu Julin