YH:sta: Terrorismia ja euroa!

Terrorismia ja euroa!
Taloustiedon kurssilla opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua väittelyyn ja/tai kirjoittaa mielipidekirjoitus haluamastaan aiheesta. Tässä julkaistaan kaksi näistä mielipidekirjoituksista. Toinen käsitteli ajankohtaisesti terrorismia ja toinen aina ajankohtaista aihetta - euroa.

Samaa kansaa­

Perjantaina 13. marraskuuta Pariisiin tehtiin terrori-isku. Iskussa menehtyi monia ihmisiä ja näiden kuolleiden muistoksi vietettiin Euroopassa ja myös meidän lukiossamme hiljaista hetkeä maanantaina 16. marraskuuta. Ja tämä hiljainen hetki sai minut miettimään asioita. Miksi me vietämme tätä hiljaista hetkeä näiden sadan neljänkymmenen Ranskassa kuolleen ihmisten muistoksi, kun maailmalla kuolee päivittäin tuhansia ihmisiä tauteihin, sotaan ja samanlaisiin iskuihin? Miksi me emme muista heitä? Miksi emme muista niitä, jotka ovat kuolleet samanlaisissa tilanteissa, yhtä hirveällä tavalla?

Haluaisin ottaa tähän esimerkiksi Venäläisen turistilentokoneen, joka putosi Siinain niemimaalle 31. lokakuuta. Kaikki lentokoneen matkustajat ja henkilökunta menehtyivät onnettomuudessa eli kokonaisuudessaan kaksisataa kaksikymmentäneljä ihmistä kuoli. Terrorijärjestö Isis väittää ampuneensa Venäläiskoneen alas, mutta tätä väitettä ei ole voitu todistaa. Isis-järjestö on myöntänyt myös tehneensä Ranskan terrori-iskut. Miksi me emme muista näitä yli kahtasataa ihmisiä jotka kuolivat yhtä traagisesti? Eivätkö hekin ansaitse hiljaista hetkeä?

Tai entäs ne sadat tuhannet ihmiset jotka ovat kuolleet Syyrian sodassa? Päivittäin Syyriassa tapetaan monia ihmisiä, niin naisia, miehiä kuin lapsiakin. Isis on tässäkin sodassa mukana merkittävänä tekijänä. Kaikissa kolmessa tapauksessa on siis menehtynyt ihmisiä ja Isis on ollut osallisena. Tämän selityksenä saattaa olla se, että olisi turhaa alkaa pitämään joka päivä hiljaisia hetkiä kun kuolleita tulee aina vain lisää jolloin kaikkia kuolleita olisi hyvä muistaa vasta kun Syyrian sota on saatu päätökseen.

Joten miksi me muistamme vain Ranskassa kuolleita? Itse ajattelen tämän johtuvan siitä, että me välitämme vain asioista jotka koskettavat meitä itseämme. Me luokittelemme itsemme sekä toisemme ’’meiksi’’ ja ’’heiksi’’, minkä koen olevan varsin suuri ongelma. Emme välitä Syyriassa tai muualla lähi-idässä kuolleista koska nämä kuolleet ovat ’’he’’, emme sure kuolleita venäläismatkustajia koska nämä venäläiset ovat ’’he’’. On hyvä myös muistaa, että Venäjällä ja Euroopan unionilla ei ole ollut mitkään kitkattomimmat välit lähi historiassa.

Euroopan unioni pyysi pitämään hiljaista hetkeä kuolleiden muistoksi ja mietin miksi Euroopan unioni ei muista muita maailmalla kuolleita samalla tavalla? Syyksi en keksi mitään muuta kuin sen, että Ranskan kuolleet olivat ’’me’’. Onko niin, että kaikki Euroopan unionin ulkopuoliset maat, kaikki Euroopan unionin ulkopuolelle jäävät ihmiset ovat ’’he’’? Emmekö oikeasti välitä näistä ihmisistä samalla tavalla, eivätkö hekin tunne tuskaa ja surua?

Toisaalta emmehän me tarvitse Euroopan unionin tai kenenkään muunkaan lupaa suremiseen ja myötätunnon kokemiseen. Ei meidän tarvitse odotella virallista hiljaista hetkeä, mitä ei välttämättä koskaan tule, jotta voisimme muistaa ja olla hetken hiljaa menehtyneitä ja heidän läheisiään muistaen.

’’Moninaisuudessaankin yhtenäinen’’, näin kuuluu Euroopan unionin motto. On totta, että Euroopan unioni on pysynyt hyvin yhtenäisenä vaikka olemmekin hyvin erilaisia keskenämme, mutta olemme riippuvaisia toisistamme, osa enemmän kuin toiset, mutta tämän yhtenäisyyden ja välittämisen pitäisi mennä yli Euroopan unionin rajojen. Meidän tulee arvostaa ihmishenkeä riippumatta kotimaasta, uskonnosta tai ulkonäöstä. Meidän tulisi purkaa tällaiset ’’he’’ ja ’’me’’ käsitykset, sillä meissä kaikissa ihmisissä virtaa se sama punainen veri joka vuotaa meistä kun kuolemme.

Miisa Kaivos

Ei eurosta eroon ainakaan vielä

Jo vuosituhannen vaihteessa, kun euro otettiin käyttöön ensin tilivaluuttana vuonna 1999 ja myöhemmin käteisrahana vuonna 2002, euroon liittyminen herätti voimakkaita vastustusreaktioita suomalaisissa. Närää aiheutti muun muassa se, ettei Suomessa järjestetty kansanäänestystä euroon liittymisestä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tänä vuonna kansanedustaja Paavo Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen kansanäänestyksestä eurosta eroamiseen liittyen, joka on tähän mennessä saanut yli 50 000 kannatusilmoitusta.

Euron yhtenä suurimmista haittapuolista Suomen kannalta pidetään sitä, että euron myötä Suomella ei ole ollut enää mahdollisuutta devalvoida valuuttaansa, kun menetimme rahapoliittisen vallan EKP:lle. Devalvoinnilla olisi ollut piristävä vaikutus Suomen vientiin, jolla puolestaan on tärkeä merkitys kansantaloutemme kehityksessä. Lisäksi euron haittana pidetään mm. sitä, että euromaiden talouksien rakenne-eroista huolimatta rahapolitiikka on kaikille euromaille yhteistä, minkä seurauksena päätökset voivat vaikuttaa eri tavalla eri jäsenmaissa. Esimerkiksi jos euron arvo vahvistuisi, Suomen viennin kilpailukyky heikkenisi, ja suomalaiset vientiyritykset siirtäisivät tuotantoaan halvempien valuuttojen maihin, mikä puolestaan johtaisi mm. työttömyyden kasvuun.

Vaikka itse olenkin samaa mieltä siitä, että markassa pysyttäytyminen olisi ollut ainakin meneillään olevan finanssikriisin aikana järkevä ratkaisu, sillä markan mahdollistama devalvaatio olisi nopeuttanut Suomen viennin palautumista pahimmasta kriisitilanteesta, ei mielestäni Suomen tulisi erota eurosta tämänhetkisessä tilanteessa. Ensinnäkin euroon liittyy monia hyviäkin puolia, joista yksi tärkeimmistä on se, että euro on vahva ja vakaa valuutta. Euroalueen tavoitteessa estää inflaation nousemista yli kahteen prosenttiin on onnistuttu. Tämä vakaus on helpottanut ulkomaankauppaa, kun valuuttakurssiriskit ovat poistuneet euromaiden väliltä.

Mielestäni on parempi vaihtoehto kuulua osana vakaaseen eurojärjestelmään kuin päättää itse rahapolitiikasta, sillä emme voi tietää, onnistuisiko Suomi rahapolitiikassaan. Suomi saattaisi esimerkiksi ajautua tilanteeseen, jossa ensin devalvoidaan, sitten tuontihinnat nousevat, jonka seurauksena palkat ja hinnat nousevat, mikä johtaa lopulta kilpailukyvyn heikkenemiseen ja viennin vähentymiseen. Tämän jälkeen olisi devalvoitava uudestaan viennin kohentamiseksi. Tilanne ei muuttuisi, vaikka markka olisi kelluva valuutta: Devalvoituminen voisi johtaa samanlaiseen kierteeseen.

Toisekseen Suomella on korkein mahdollinen luottoluokitus kahdelta luokitusyhtiöltä ja toiseksi korkein yhdeltä. Jos Suomi vaihtaisi takaisin markkaan, luottoluokitukset saattaisivat alentua markan arvon vaihtelun seurauksena, mikä vaikeuttaisi valtion lainanottoa korkojen noustessa.

Vaikka markasta olisikin apua viennin kohentamiseen, liittyy eurosta markkaan vaihtamiseen tällä hetkellä negatiivisia puolia, joiden vuoksi eurosta lähtemistä kannattaa siirtää myöhemmäksi. Viennin ongelmat eivät ole sitä paitsi ainoa ongelma, joka vaatisi korjaamista, vaan Suomella on muitakin merkittäviä talousongelmia, kuten väestön vanheneminen ja tuottavuuden väheneminen investointien määrän vähennyttyä, joiden poistaminen olisi hyvin tärkeää Suomen kansantalouden talouskasvun kannalta. Mutta jos euroalueessa tapahtuu muutoksia, esim. jos maita lähtee pois eurosta, jonka seurauksena Suomesta voi nykyisen talouskasvun puitteissa tulla ns. ”heikoin lenkki” euron sisällä, tulee valuutanvaihtoa harkita uudestaan.

Miikka Kuikka