Kunkun kirja-arvosteluja: Marja Björk, Poika

Silmiä avaava teos erilaisuudesta              

Roope Määttä

Marja Björkin Poika on lukemisen arvoinen kirja sukupuolisuudesta ja identiteetistä. Poika laskee lukijansa keskelle tunteiden vuoristorataa, nykyaikaa ja maailman muutosta.

Vuonna 2013 julkaistu Poika-kirja on Marja Björkin neljäs romaani, joka kertoo hänen omiin kokemuksiinsa pohjautuen transsukupuolisen henkilön elämästä. Poika on saavuttanut suosiota ja se valittiin Finlandia Junior –palkintoehdokkaaksi. Björkin aiempia teoksia ovat vuonna 2008 julkaistu Posliini-romaani, vuonna 2010 julkaistu romaani Puuma sekä 2012 kauppoihin ilmestynyt Prole-romaani. Poika-kirjan jälkeen Björkiltä on ilmestynyt hänen viides romaaninsa Mustalaisäidin kehtolaulu.

Poika on tytön ruumiiseen syntyneen pojan näkökulmasta kerrottu kertomus tämän lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirjan päähenkilön näkökulma on toimiva ja riittävä osana kirjan kerrontaa. Nimenomaan päähenkilön näkökulmasta lukija haluaa kertomuksen lukea.

Tapahtumat kerrotaan siis päähenkilö Marion Korhosen eli Maken suulla, mikä tuo kirjaan rutkasti uskottavuutta ja mielenkiintoa. Maken elämässä mukana olevat, hänelle tärkeät henkilöt, tuodaan näkyvästi esiin kirjassa. Jokaisesta kirjan keskeisestä henkilöstä lukija voi piirtää omaan mieleensä kuvan pieniäkin yksityiskohtia myöten. Niin hyvin ja tarkasti henkilöt ja heidän piirteensä kuvataan.

Tapahtumat ja tilanteet välittyvät kirjan lukijalle hyvin ja selkeästi. Kirjan päähenkilö kertoo elämänsä vaiheista laajasti aina lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen. Matkalle mahtuu monenlaista; aina isän kuolemasta, muutamasta muutosta ja koulujen vaihdosta sekä masennuksesta rakastumiseen saakka. Kirjassa keskeiseen rooliin nousevat myös päähenkilön ihmissuhdekuviot.

Päähenkilöllä on mielenkiintoinen suhde äitiinsä. Välillä äiti vaikuttaa hirviöltä lastaan kohtaan ja Maken isoveljen Aaronin täytyy tulla erottamaan väkivaltaiseksi heittäytynyt äiti ja lapsi toisistaan. Seuraavassa hetkessä äiti kuitenkin osoittaa rakkautensa lastaan kohtaan. Esimerkiksi Maken jouduttua huostaanottouhan alle ja keskusteluun sosiaaliviranomaisten kanssa, äiti puolustaa lapsensa ja itsensä pois tilanteesta. Äiti-lapsisuhde elää koko kirjan ajan ja tilanteet muuttuvat. Äidin ja lapsen välisen suhteen tarkka kuvailu rikastuttaa kirjan luonnetta ja lisää mielenkiintoa lukemiseen. Tätä henkilöiden välistä suhdetta on mutkatonta seurata.

Päähenkilön suhdetta isoveli Aaroniin kuvataan äiti-lapsisuhteen taustalla. Makke katsoo isoveljeään ylöspäin ja arvostaa tätä, mikä käy ilmi monessa kohdassa Aaronista puhuttaessa. Esimerkiksi ala-asteella ollessaan Makke puhuu kahta vuotta vanhemmasta Aaronista koulun kinginä ja kertoo esimerkkejä tilanteista, joissa tämä on puolustanut ja auttanut häntä. Makke ei kuitenkaan aina ole varma rakastaako Aaron häntä tosissaan. Käy kuitenkin ilmi, että Aaron todella välittää Makesta. Sisarusten välinen suhde on äiti-lapsisuhteen ohella keskeisessä roolissa osana kirjaa.

Päähenkilön ihmissuhteet etenevät tarinan mukana ja niiden kehitystä on helppo seurata. Ne ovat tarinan kannalta peruspilareita, joiden kautta itse henkilöt ja tapahtumat kehittyvät.

Kirjan aihe transsukupuolisuudesta on ajankohtainen. Kirja rikkoo ennakkoluuloja ja muuttaa mielipiteitä. Teoksen avulla voi oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä paremmin kuin ennen. Päähenkilön kertoman avulla lukija ymmärtää paremmin, millaista on olla erilainen, millaista se on pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Tarinan etenemistä on helppo seurata ja hahmottaa. Tapahtumat etenevät kronologisesti päähenkilön lapsuudesta ja lapsuuden tapahtumista nuoruuteen sekä sittemmin täysi-ikäistymiseen. Kirja herättää varmasti positiivisen vaikutuksen lukijassaan. Kirja on tärkeästä aiheesta hyvin kirjoitettu tärkeä puheenvuoro uskalluksesta, identiteetistä ja sukupuolisuudesta. Teos avaa käsitettä omasta sukupuolisuudesta laajasti ja tuo esiin, että sukupuolisuus on muutakin kuin pelkkä seksuaalisuus.

Kirjassa ei ole yhtäkään tylsää kohtaa. Sen tapahtumista on kerrottu tarpeeksi laajasti, mutta ei liian pitkästi. Lukukokemusta parantaa vielä entisestään kirjassa käytetty kieli. Kielen yhdistyminen teoksen tyyliin on tärkeää ja siinä Maria Björk onnistuu täydellisesti. Lineaarinen ja karkea kieli yhdistyy hyvin kirjan tyyliin, joka on samansuuntainen.

Todella hyvin ja koskettavasti kirjoitettua kirjaa on mukava lukea.