Wanhojen tanssit 17.2
Silja Laitinen
Perjantaina 17.2 Kuninkaantien lukiossa pyörähdeltiin tavallista enemmän, kun juhlittiin abien lähtöä lukulomalle ja 2. vuosikurssilaisten ’vanhentumista’ tansseilla. Uudet wanhat pistivät jalalla koreasti perinteisten seuratanssien tahtiin.
Tässä blogitekstissä palaamme wanhojenpäivän tunnelmiin ja hehkutamme ainutlaatuista juhlaa.
Kuvia illan tansseista
---
Wanhojen päivää valmisteltiin pitkään ja innolla. Kakkoset olivat harjoitelleet koko 1,5 kuukauden ajan tansseja kolmesti viikossa (kiitokset Katja Ilmolle ja Markus Rämälle). Romanttisen hienostuneeksi koristeltua juhlasalia edelsi monen illan suunnittelu ja ripustaminen. Juhlalounasta oli tekemässä monia vapaaehtoisia tarjoilijoita, kokkeja ja puheen pitäjiä myöten. Lisäksi valaistuksen ja valokuvauksen järjestäminen vaativat kymmenien ihmisten vaivannäköä.
Jokaisella wanhalla oli myös oma vastuutehtävänsä, kuten salin koristelu tai salin purku, äänestysten järjestely, puheiden pitäminen tai esitteiden tekeminen. Eräs ryhmä vieraili myös alakoululla tanssimassa.
Ennen kaikkea wanhat valmistelivat itsensä tanssiaisiin. Tämä aiheutti monille (etenkin tytöille) päänvaivaa, koska tehtävää oli paljon ennen h-hetkeä. Monet tytöt olivat hankkineet mekkonsa jo kuukausia aikaisemmin. Korut, kengät, meikki ja kampaamoajan varaaminen olivat tärkeitä. Pojilla laittautuminen oli suhteutettuna helpompaa, koska frakki ja juhlakengät kengät riittivät juhlavaan asuun.
Tansseja olivat mm. aloitustanssi, cicapo, tango, Kuninkaantien marssi ja wienervalssi. Lopuksi oli oma tanssi, jossa wanhat irroittelivat nykyaikaisemman musiikin tahtiin. Kaikki sujui enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan, ja esitys oli onnistunut.
Ennen jatkoille lähtöä valssattiin sukulaisten kanssa, otettiin viimeisetkin yhteiskuvat ja siistittiin sali. Viimeinen wanhojenpäivän etappi oli The Circus-nimisessä klubissa, jossa juhlittiin vielä yhdessä muiden lukioiden kanssa.
Kaikkien fiiliksiä yhdistivät ilo, väsymys ja helpotus. Päivä oli unohtumaton ja ainutlaatuinen ja sitä on hyvä muistella.
Tunnelmia juhlalounaalta
---
Haastattelussa Noora Salminen, 15B ja Lauri Parikka, 15C.
Noora:
"Heräsin viiden jälkeen, ja laittauduin ilman kiirettä. Kahdeksalta lähdin kampaajalle, missä myös laitoin mekon päälle ja sieltä koululle ennen yhtätoista. Päivätanssit menivät yllättävän hyvin, jonka jälkeen oli juhlalounas. Iltapäivä meni oikeastaan kuvien ottamiseen ja hetken ehti myös levätä.
Illalla paikalla olivat pikkuveli, äiti ja mummi. Päänäytös vedettiin vielä enemmän täysillä kuin päivällä. Tanssien jälkeen tuli vähän tyhjä fiilis, kun nyt se sitten oli ohi.
Siitä sitten lähettiin kaverille ensin syömään ja sitten virallisille wanhojen jatkoille Helsinkiin.
Yhtä parasta juttua en osaa sanoa, koska koko päivä oli onnistunut ja kiva, mutta ainakin päivän tunnelma ja oman tanssin tanssiminen olivat parhaimpia asioita!
Hankaluuksia ei juurikaan ollut, ehkä joitain pieniä mekon kanssa liikkumiseen liittyen, kuten ahtaus varsinkin pukuhuoneissa. Aamulla stressasi kyllä jonkin verran, että sujuuko kaikki nyt hyvin, ja ennen ekaa tanssia oli jännitystä ilmassa. Sen jälkeen kuitenkin jännitys ja stressi lähtivät, kun ekat tanssit meni hyvin.
Wanhoihin valmistautuminen alkoi jo alkusyksystä mekon etsimisellä ja joulukuun alusta alettiin harjoittelemaan. Mielestäni wanhat oli hieno kokemus ja yksi lukion kohokohdista, joten suosittelen kyllä tanssimaan! Wanhoista ei kuitenkaan kannata ottaa liian suurta stressiä, vaan nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. :)"
Lauri:
"Heräsin hyvillä ja odottavilla fiiliksillä. Aamu oli todella rento, koska kaikki oli valmiina päivää varten: frakki henkarissa ja kengät kiillotettuina. Olin ollut sairaana muutamaa päivää ennen ja siksi minulla oli puolikuntoinen olo, mutta lääke auttoi jaksamaan.
Ensimmäinen esitys koulun oppilaille ja henkilökunnalle meni hyvin, enkä juuri jännittänyt.
Sitten menimme juhlalounaalle, ja iltapäivä kuluikin kuvia ottaessa ja hengaillessa.
Illan esitystä odotellessa minulla oli varmempi olo, kun olimme tanssineet jo kerran. Perheeni (äiti, isä ja pikkuveli) oli katsomassa illan näytöstä.
Lähdin kaverieni kanssa jatkoille suoraan salin siivoamisen jälkeen. Oli hauskaa!
Parasta vanhoissa olivat itse tanssit ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tuntui erityiseltä, kun saimme loistaa ja edustaa koko ikäluokkaa.
En stressannut, koska tiesin tavallaan että kaikki menee vielä hyvin. Otin rennosti myös puolikuntoisuuden takia. Mielestäni tansseista wienervalssi oli vaikein, mutta loppujen lopuksi se meni ongelmitta.
Kannustan kaikkia lukiolaisia tanssimaan, koska päivä oli kaiken vaivannäön arvoista. Kokemus oli tosi jees. Myös parini oli mukava!"
Tanssin pyörteissä
---
Teksti: Silja Laitinen
Kuvat: Silja Laitinen, Susanne Laitinen
