Sosiaalisen median kirot

 Viestit menevät perille nopeasti ja tavoittavat kaukana olevat ystävät helposti, jopa ympäri maailmaa – kuulostaa hyvältä, mutta onko kukaan ajatellut haittapuolia, jotka alkavat näkyä tässä yhteiskunnassa?

Nykyään näkee bussipysäkit täynnä ihmisiä, kaikilla puhelin kädessään. Yhdessä syömässä olevat ihmiset käyttävät puhelinta eivätkä keskustele ruokapöydässä olevien ihmisen kanssa. Surullisinta on nähdä äidit lastensa kanssa leikkipuistossa niin, että lapset leikkivät, mutta aikuiset ovat vain puhelimella. Vaikka sosiaalinen media ja älypuhelimet ovatkin hieno keksintö, se tuo mukanaan todella monia ongelmia.

Sosiaalisessa mediasta pystyy helposti etsiä tietoa, kuvia ja vaikkapa ruokareseptejä. Älypuhelimet ja digitalisoituminen mahdollistavat monia eri asioita, myös koulukäynnissä olevat digikirjat, jotka joidenkin mielestä on hyvä ja helppo tapa oppia. Yhä enemmän käytetään digitaalista materiaalia opetuksissa, joka on helppoa, eikä siihen vaadita niin paljon työtä. Kouluissa digimateriaalin käyttö herättää monia eri mielipiteitä, joidenkin mielestä se on todella hyvä, mutta jotkut eivät pidä siitä kovin paljoa. Itse olen sitä mieltä, että digitaalisista materiaaleista ei opi yhtä hyvin kun konkreettisesta kirjasta. Kielissä digikirja on ehkä parempi, kun paperikirja, sillä voi kuunnella kappaleita ja kirjoissa on sanakokeiden harjoitteluun tehdyt kortit, joista oppii hyvin. Mutta esimerkiksi juuri yhteiskuntaopissa käytetään vain konetta ja monisteet ovat monia kymmeniä sivuja. Ongelmana ainakin minulle tulee se, että ei pysty keskittymään lukemiseen niin hyvin kuin pystyy keskittymään konkreettisen kirjan lukuun. Koneelta lukemisesta en ainakaan itse opi niin hyvin ja siksi en ota digikirjoja aineista, missä pitää lukea paljon näytöltä. Ruudun tuijottaminen pitkään tuottaa joillekkin päänsärkyä sekä hartia- ja niskakipuja. Muutenkin istuminen koko ajan koneen ääressä ei ole kovin terveellistä, joten olisi hyvä, jos muistaisi myös seistä ja pitää taukojumppia.

Tuntuu siltä, että jo heti nuoresta asti yritetään olla teini- ja aikuismainen, ja yritetään ylittää kokonaan lapsuus. Monet ala-astelaiset alkavat jo käyttäämään meikkiä, hienoja vaatteita, eivätkä halua leikkiä, koska ajattelevat sen olevan jotenkin lapsellista. Tietysti se on jokaisen oma asia meikkaako vai ei, mutta lapsena on tarkoitus vielä tehdä lapsille hyviä ja opettavia asioita, eikä yrittää kiirehtiä teini-ikään. Lapsena pitäisi nauttia lapsuudesta, sillä teini-ikäisenä alkaa kaivata sitä vapautta ja epätietoisuutta maailmasta, joka lapsena oli. Lapsena nautti elämästä ja joka päivä oppi aina jotakin uutta. Kun lapsille jo heti nuorena ostetaan hienot älypuhelimet, kaikki aika menee sen kanssa pelaamisessa, jolloin lapsuudessa ei opi välttämättä kaikkea, mitä kuuluisi. Aikuisten olisi mielestäni tärkeää näyttää esimerkkiä lapsilleen. Vanhempien tulisi leikkiä lastensa kanssa eikä antaa heille heti tablettia, jos he valittavat tylsyyttä.

Sosiaalisen median myötä kiusaaminen ja yleiset ulkonäköpaineet ovat lisääntyneet. Netissä on helppo kirjoittaa anonyymina kommentteja, tai esittää olevansa joku muu. Nettikiusaaminen on yhtä satuttavaa kiusaamista, kuin päin naamaa haukkuminen. Joillekkin se saattaa olla jopa pahempi, kun ei tiedä, kuka kommentteja oikein kirjoittaa. Netissä kaikki leviää niin nopeasti, että jos siellä jakaa kuvan, se saattaa olla jo seuraavana päivänä ympäri Suomea. Sosiaalisessa mediassa on paljon kuvia treenatuista hyväkroppaisista naisista ja miehistä, jotka luovat paljon ulkonäköpaineita varsinkin teini-ikäisille, jotka muutenkin saattavat kärsiä itsensä hyväksymisestä. Sosiaalisen median myötä on tullut tietynlainen kauneusihanne, jota kaikki haluavat tavoitella. Tästä saattaa seurata erilaiset syömishäriöt, kun halutaan olla se ihannevartaloinen ihminen. Myös ahdistus ja henkinen paine kasvaa tällaisten ihanteiden myötä. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että jokainen on erilainen, mutta jokainen vartalomalli on kaunis. Valitettavasti yhteiskunnassamme melkein kaikki liitetään aina ulkonäköön, jonka takia ihmisten on vaikea hyväksyä itsensä. Sosiaalisen median ongelmia on myös se, että ne jotka eivät halua käyttää niin paljoa mitään sovelluksia, saattavat tuntea itsenäs ulkopuoliseksi ja siksi saattavat syrjätyä. Ihmiset haluavat kulkea massan mukana ja saattavat pelätä erottautua joukosta. Sen takia jotkut saattavat tehdä sosiaalisisa medioita ja seurata niitä, vaikka ei välttämättä haluaisi, mutta haluaa välttää ulkoupuolisen tunteen.

Muutenkin kaikkeen, mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan ei pidä uskoa sinisilmäisesti. Uutiset ja kuvat voivat olla valemediaa ja aivan keksittyä humpuukia. On siis tärkeää olla medikriittinen ja olla itsekin julkaisematta mitää väärää tietoa, ettei seuraa mitään sekaannuksia, jotka voivat vaikuttaa kaverisuhteisiin. On tärkeää kehittää omaa medialukutaitoaanja oppia tuntemaan tärketät uutiset ja asiat kaikenmahdollisen median keskeltä, mitä nettiin julkaistaan.

Itse ollessani vapaaehtoistyössä lasten- ja nuortenleireillä, siellä huomaa, miten nyky-yhteiskunta on muuttanut nuoria. Kun minä aloitin käymään leireillä 8 vuotta sitten, ei mitään älypuhelimia ollut, jolloin yhdessäolo oli hauskaa ja nautittiin ajasta, jolloin pystyi olemaan kavereiden kanssa, joita näki vain leireillä. Nykyään isomassa roolissa välillä tuntuu olevan leiristä päivittäminen muille kavereille. Vapaa-ajalla leiriläiset ovat huoneissa puhelimilla, ehkä vähän käyvät pelaamassa jalkapalloa, jo sää niin sallii. Otimme käytäntöön puhelinsäännön, jossa sai käyttää puhelinta vain tiettynä aikana päivästä, jotta lapset ja nuoret olisivat enemmän yhdessä leikkimässä ja pelailemassa, tai ihan vain juttelemassa. Puhelinsääntö tuotti aluksi lapsille paljon vaikeutta ja alkoivat he vastustamaan sitä heti. On surullista nähdä, kuinka addiktoituneita jo seitsemän vuotiaat lapset ovat puhelimestaan. 

Loppujen lopuksi leiriläiset alkoivat ymmärtää puhelinsäännön tarkoituksen ja kartanossa alkoi taas kuulua puhetta ja naurua. Loppuleirillä myös leiriläiset totesivat kännykkäsäännön olevan hyvä asia.

Puhelin ja sosiaalinen media koukuttavat helposti, mutta on tärkeää tajuta sen vakavuus eikä antaa addiktion kasvaa liian suureksi, jotta välttäisi pahat vieroitusoireet, jota tulee kun on hetken ilman puhelinta. Kannattaa koettaa olla päivä ilman minkäänlaista mediaa ja avata enemmän silmiä tähän maailmaan, kuinka median valta on todella suuri meidän yhteiskunnassamme. En tietenkään tarkoita, että kaikki mediat olisivat huonoksi, mutta sosiaalinen media ja älypuhelimet alkavat olemaan yhteikunnan ongelmia. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa kukaan ei enää ota kontaktia muihin ihmisiin todellisessa elämässä, vaan älylaitteet kontrolloivat ihmisen jokapäiväistä elämää?

Heini Tikkanen / YH01