Up with People kunkussa 17.11

Tänään 17.11 meidän kouluumme saapui hienoja vieraita! Saimme vieraaksemme Up with People -järjestöstä nuoria kertomaan järjestönsä toiminnasta ja keskustelemaan kunkkulaisten kanssa maailman tapahtumista ja vapaaehtoistyöstä.

Up with People toimii esimerkiksi musiikin kautta ja nämä nuoret kiertävät maailmaa eri kouluissa ja järjestäen toimintaa. Toimintaan voi liittyä 17-21 -vuotias nuori ja kokonaisuudessaan reissu on puolen vuoden mittainen ja sen aikana kierretään eri paikkoja majoittuen isäntäperheen luona.

Luokissa oli muutama henkilö edustamassa Up with People -järjestöä ja he ohjasivat meille opiskelijoille erilaisia ryhmätehtäviä. Jouduimme pohtimaan omaa kantaamme esimerkiksi liittyen omiin käsityksiimme maailmasta, yhteisöistä ja elämän arvoista. Esimerkiksi paljon pohdintaa herätti kysymys “Jos voisit saada maailmaan rauhan tappamalla yhden perhosen, tekisitkö sen?” johon tuli valita puolensa “kyllä” tai “en”. Kysymys vaikeutui kun perhonen vaihdettiin hevoseen ja ihmiseen.

Oppilaiden kommentit tästä tehtävästä yhdessä Up with People nuorien kanssa olivat positiivisia. Tällainen harjoitus koettiin mielenkiintoiseksi, mieltä avartavaksi ja hauskaksi.

On hienoa, että saimme tavata näitä nuoria!

Up with Peoplen konsertit ovat Espoossa 18.11 ja 19.11. Lisää tietoa toiminnasta: http://www.upwithpeople.org/

Kirjoittanut: Maria Kujanpää

Liitutauluista Smart Boardeihin

’’Oi maamme Suomi synnyinmaa’’, tällä virkkeellä alkava kansallislaulumme tulee varmasti raikumaan ensi vuonna tavallista enemmän, sillä rakas kotimaamme Suomi täyttää 100 vuotta. 100 vuotta sisältää monia käännöksiä niin yhteiskunnassa kuin opetuksessamme. Kuinka muuten saisimme tietää viime vuosituhannen opiskelusta, kuin haastattelemalla se ajan opiskelijoita. Haastateltuina toimivat Marja Renko ja Pirkko Leppänen, jotka opiskelivat lukujen 1940 ja 1950 tienoilla.

Opiskelutapojen eron saattaa havaita jo pelkästään parissa kymmenessä vuodessa, nopean teknologisoitumisen takia. Siis on hauska nähdä, kuinka paljon se on muuttunut noin 65 vuodessa.

Ensimmäinen kysymys koski tuon ajan kouluruokia.

-Ensimmäisinä kouluvuosina oli eväät,mutta myöhemmin lukukausimaksuun sisältyi kouluruoka. Silloinen kouluruoka ei ollut isolla budjetilla hommattua, joten usein laatu hieman heikompaa kuin nykypäivänä. Mutta toisinaan jopa maukasta.

Kuinka sitten koulumatkat kuljettiin ja kuinka pitkät koulumatkat olivat?

- Pirkko Leppäsen koulumatkan oli noin viisi kilometriä, joka kuljettiin talvisin hiihtämällä ja kesäisin kävellen. Marja Renkon koulumatka oli taas tupasti pidempi, jonka vuoksi se kuljettiin joko junalla tai bussilla, joskus kuitenkin myös polkupyörällä.

Molemmat kulkivat matkat isolla porukalla, joka koostui perheen muista jäsenistä sekä ystävistä, jotka tulivat samalta asuinseudulta.

Millaiset olivat tuon ajan opiskelutavat ja apuvälineet ja mitä aineita koulussa oli mahdollisuus opiskella?

- Kirjat tuli ostaa itse koko opiskeluajan ja kirjoja luonnollisesti vaihdeltiin ja kierrätettiin. Liitutaulut olivat luokissa, eikä luonnollisestikaan käytetty nykyajan teknologiaa. Laskutikkuja käytettiin samaan tyyliin kuin nykyään laskinta. Luokkakoot olivat suurempia kuin nykypäivänä ja perusaineina toimivat samat kuin nykyään, mutta valinnaisia aineita huomattavasti vähemmän sekä kielinä oli vaihtoehtona valita ainoastaan saksa.

Oliko kuri tiukempaa ja sanktiot suurempia?

-Alkuvuosina oli kova kuri ja jälki-istuntoja sekä piti seisoa luokan nurkassa ’’häpeämässä’’. Loppuvuosina opiskelusta tuli paljon itsenäisempää, joten myös kuri ja sanktiot löyhtyivät. Jos ei kiinnostanut opiskella, se oli sinun oma häpeäsi.

Pelkästään jo näiden kysymyksien avulla pystyimme näkemään, kuinka koulunkäynti ja opiskelu on muuttunut reilun 50 vuoden aikana. Hauska miettiä, kuinka paljon koulunkäynti on muuttunut, kun rakas Suomi täyttää 200 vuotta. Mutta askel kerrallaan, juhlistetaan ensin Suomen 100 vuotispäivää ensi vuonna.

Haastattelut teki Frans-Eemil Leppänen ja tekstin kirjoitti Heini Hänninen.

Ensimmäisten abien kirjoitukset ovat ohi, joten päätimme mennä kyselemään tulevien ylioppilaiden ja tulevaisuuden toivojemme fiiliksiä.

Markus Kupiainen, 14B, abiturientti

Abi-Markus

Loistavaa iltapäivää Markus! Mitäs kirjoitit syksyn yo-kirjoituksissa?

-        Morjesta pöytään, kirjoitin terveystiedon.

Mitkä fiilikset sinulla on kirjoituksista ja miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

-        Hyvät fiilikset, valmistauduin hyvin niin sain sen mitä tavoittelin! Ei ollut ehkä niin paha kuin mitä kaikki pelottelee, toki ilman hyvää valmistautumista mahdoton on pärjätä.

Mitä mieltä olet sähköisistä kirjoituksista?

-        Esseekokeissa on hyvä, kun voi lisätä lisää tekstiä essee väliin ja muutenkin vaivattomampaa kirjoittaa. Mutta sitten esim. fysiikan ja matikan kokeissa ihan mälsää.

Miten valmistaudut kevään kirjoituksiin?

-        Valmistaudun keväälle nesteyttämällä huolellisesti ja pitämällä huolen että kisakunto on juuri paras kirjoituksissa!

Kiitos haastattelusta Markus!

-        Olkaa hyvä, kivaa päästä mukaan bloggailuun. Itsehän lopetin rakkaan harrastukseni pari vuotta sitten.

 

Helena Kontola, 14D, abiturientti



Abi-Helena

Heippa Helena! Mitä kirjoitit nyt syksyllä?

-        Heips, kirjoitin englannin ja kemian.

Mitä vinkkejä annat tuleville kirjoittajille?

-        Aloita ajoissa! Jätä aikaa kertaukselle, että asiat jää varmasti mieleen. Luottakaa myös itseenne, älkää kyselkö muilta niiden lukemisista. Keskittykää vain omaan juttuunne! Laittakaa myös puhelin eri huoneeseen, vaikka nyt tunnin ajastimella.

Mitä kirjoitat nyt keväällä?

-        Äidinkielen, ruotsin, matikan ja fysiikan.

Onnea koitokseen Helena!

 

 Akseli Jokela, Githa Laisi



Stanfordin yliopisto

Kuulostaako jokapäiväinen auringonpaiste hyvältä? Entä opiskelu maailmanluokan opiskelijoiden ja professoreiden parissa? Tai eläminen korkeateknologian liiketoiminnan ytimessä? Jos vastauksesi on kyllä, saattaa Stanford olla harkitsemisen arvoinen yliopisto.

Stanford, toiselta nimeltään Leland Stanford Junior University, on Kalifornian Piilaaksossa (englanninkielinen nimi Palo Alto) sijaitseva huippuyliopisto. Jo vuonna 1981 perustettu yliopisto on monella alalla yksi maailman parhaimmista. Monikulttuurinen yliopisto tarjoaa seitsemän eri tiedekuntaa:

Kauppatieteellinen

Geotieteellinen

Kasvatustieteellinen

Tekninen

Humanistinen-Luonnontieteellinen

Lakitieteellinen

Lääketieteellinen

Stanfordin suurella ja kauniilla kampuksella sijaitsee 700 rakennusta ja siellä toimii yli 2000 opetushenkilökunnan jäsentä. Alueella on myös paljon liikunta- sekä muita harrastemahdollisuuksia.

Opiskelijoiden osaamisen ja tiedon taso sekä tavoitteellisuus luovat täydellisen ympäristön menestykselle yhdessä monipuolisten työtilojen ja –tapojen kanssa. Moni Stanfordin alumneista ovat tulleet tunnetuiksi lukuisilla eri aloilla opiskelijavuosiensa jälkeen. Näitä alumneja ovat esimerkiksi Instagramin perustajat Kevin Systrom sekä Mike Krieger, näyttelijät Andre Braugher sekä Jennifer Connelly, Googlen perustajat Larry Page sekä Sergey Brin, romaanikirjailija Michael Cunningham sekä jalkapalloilija Kelley O’Hara. Yliopiston entisten opiskelijoiden joukossa on myös Nobel-palkittuja, kuten taloustieteilijä Alvin E. Roth sekä Sally Ride, joka matkasi ensimmäisenä amerikkalaisena naisena avaruuteen.

Hyvien koulutusmahdollisuuksien lisäksi Stanford sijaitsee monien kansainvälisesti merkittävien yritysten läheisyydessä. Esimerkiksi Applen, Googlen ja eBayn päätoimistot ovat kaikki lyhyen matkan päässä yliopistosta. Piilaaksossa vieraillessa ei voi olla huomaamatta Googlen itseohjautuvia autoja.

Toisin kuin Suomen Aalto yliopisto, Stanfordissa opiskellakseen täytyy olla mahdollisuudet maksaa todella korkeat, reilusti yli 50 000 dollarin, lukukausimaksut. Näillä rahoilla koulu pystyy kuitenkin ylläpitämään mainettaan ja tasoaan maailman parhaimpien koulujen parissa. Esimerkiksi kampuksen suuri koko, monipuoliset ja esteettisesti kauniit tilat sekä maailmanluokan professorit vaativat korkeat lukukausimaksut jatkaakseen toimintaansa. Stanfordiin hyväksytyksi tuleminen on myös todella vaikeaa, vain noin 5% hakijoista pääsee kouluun. Sisäänpääsyprosentti on laskenut aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Yllä olevassa kuvassa Stanford Design Schoolin kokoushuone. Noin viiden hengen tila on sisustettu tyynyillä ja matolla. Poikkeuksellisen kokoushuoneen tarkoitus on antaa opiskelijoille vapaus keksiä uusia, ”out of the box”, ideoita.

Hauska tietää:

Stanfordin epävirallinen motto: ”Die Luft der Freiheit weht”

(Englanniksi: ”The wind of freedom blows”)

Stanfordissa halutaan tukea opiskelua ja näyttää, että tavoitteellisuudessa ja korkeassa osaamisessa ei ole mitään huonoa. Siellä halutaan näyttää, että opintoihin ja tulevaisuuteen panostaminen on niin sanotusti coolia. Tämän vuoksi Stanfordissa opiskelevista käytetään termiä  ”Nerd Nation” (suomeksi Nörttien Kansa).

Stanfordin opiskelijoilla on tapana harrastaa ”Fountain Hoppingia”. Siinä opiskelijat hyppivät vuoronperään kampuksen eri suihkulähteisiin. Suihkulähteisiin hyppimistä tehdään joka vuosi esimerkiksi kokeiden jälkeen, mutta sitä harrastetaan myös spontaanisti.

Lähteet:

http://stanford.edu

https://en.wikipedia.org/wiki/Stanford_University

http://www.stanforddaily.com/2016/03/25/stanfords-admission-rate-drops-to-4-69/

Maija Hietto, 15F

Vaihto-opiskelijan kuulumisia Michiganista

Patrik Lauhaluoma viettää vaihtovuottaan Yhdysvalloissa.

 

 

 
  Ensimmäinen kuva homecoming -jalkapallo-ottelusta.

 

"Moikka!

Mulla menee täällä tosi hyvin. Olen siis Michiganissa Waterford nimisessä kaupungissa, noin tunti Detroitista länteen päin. Täällä olen ollut nyt tasan 2 kuukautta elämässä amerikkalaista arkea ja juhlaa paikalliseen tapaan.

 

Kun saavuin tänne, oli koulut olleet käynnissä jo 3 viikkoa. Tulin siis hieman myöhässä sen takia, että järjestö ei kyennyt löytämään eläimetöntä perhettä. No saavuin sitten syyskuun puolivälin aikoihin tervetuloperheeseen, jossa oli vain äiti ja isä. Heidän tehtävä oli pitää minut, kunnes löydän itse itselleni uuden perheen. Ne eivät olleet elämäni mukavimmat 2 viikkoa. Kaikki ruoka talossa oli vanhaa, ja kun ruokaa edes oli, ei sitä kuitenkaan ollut tarpeeksi, kuumaa vettä ei saanut käyttää, talo oli aivan järkyttävässä sotkussa, host-vanhempani eivät suostuneet kyyditsemään minua kotiin treeneistä tai kilpailuista, vaan käskivät itse hoitaa kyydit tai sitten kävellä kotiin (20 km), tietokonetta ei saanut yhdistää wifiin jne. Onneksi meni vain 2 viikkoa ja löysin aivan super mukavan perheen. Lopulliseen perheeseeni kuuluu siis 4 veljeä, ja vanhemmat. Vanhin veli tuli juuri takaisin yliopistosta, 2 keskimmäistä käyvät yliopistoa ja asuvat poissa kotoa, joten heitä en paljoa näe, nuorin veli, joka käy samaa koulua kanssani, sekä yrittäjä-vanhemmat.

 

Koulu täällä on tositosi helppoa. Läksyä tulee noin 2 minuutiksi päivittäin (jos tulee) ja kokeet ovat aina monivalintaa tai viivalla yhdistämistehtäviä. Kokeisiinkaan ei tartte lukea, jos vain yhtään on tunneilla hereillä. Tosin suurin osa paikallisista pälättää tunnit pitkät tai vastaavasti nukkuu. Minun aineeni koulussa ovat puukässä, Usan historia, markkinointi, robotiikka insinööriöinti (en keksinyt parempaa tapaa suomentaa), englanti, saksa ja teatteritaide.

 

Jenkkikoulu on monella tapaa hieman erilainen kuin suomalainen. Esim luokasta saa poistua esim. vessaan vain opettajalta saatavan lupalapun kanssa, ruokalassa ei saa nousta seisomaan kesken ruokailun tai se ymmärretään tappelun aloittamisena, joissakin aineissa kokeet uusitaan niin kauan että saat täydet pisteet, kouluruoka on maksullinen (3 dollaria) ja sisältää yleensä pizza slaissin, juoman ja hedelmän, tunnit alkavat epätasa minuutein. Esim 8.16, 10.11, 13.27 jne. Ensimmäinen tunti alkaa jo 7.20, joten herätys on aina 5.50.

 

Kotitaloni täällä on hieman epätavallinen perusjenkkitaloihin verrattuna. Emme asu millään pienellä pihakadulla, vaan kohtalaisen kokoisen tien varrella. Talo on jonkin verran suurempi ja täällä on kokolattiamattoa vain makuuhuoneissa, muualla on kivilattia. Meillä ei myöskään ole tv kaapelia, joten katsomme vain Netflixiä. Tosin niin kiirettä on pitänyt, että en ole kuin kerran ehtinyt kattomaan tvtä.

Koulussa syksyn harrastin maastojuoksua ja nyt juuri alkaa talvikausi ja pelaan koripalloa.

 

Aika täällä menee ihan hurjaa vauhtia ja tuntuu että vuosi loppuu ennen aikojaan. Onneksi on vielä kuitenkin 7,5 kuukautta jäljellä. Tässä vielä muutama kuva Michiganista. 

 

Terveisin, Patrik Lauhaluoma"

 

 Ylemmässä kuvassa Detroitin keskusta.

Alemmassa Michigan-järvet kesällä.

Ykköset tyytyväisiä Kunkkuun

Haastattelin koulumme ykkösiä kun ensimmäinen jakso ja heidän ensimmäinen koeviikko oli ohi ja myös nyt kakkosjakson puolivälissä. Ykköset halusivat mielellään vastata kysymyksiin ja meidän koulumme sai hyvin paljon positiivista palautetta.

Heidän vaikutelmansa Kunkusta oli positiivinen ja heillä ei ollut mitään pahaa sanottavaa mistään. Erityisesti kiitosta sai Kunkun mukava ilmapiiri, koulumme opiskelijat ja hyvät opettajat. Erityisesti Mari Kettinen, jonka moni mainitsi lempiopettajakseen.  

Ensimmäinen koeviikko oli jännittänyt heitä paljon, mutta kokeet eivät olleet ollenkaan niin vaikeita, kuin he olivat ennalta pelänneet. Koeviikon jälkeiset tunteet olivat positiivisia ja eräs kommentti oli mainitsemisen arvoinen: “koeviikko oli siksi kiva, koska se oli käytännössä lomaa”. Koeviikon tuloksetkin olivat sellaisia, kuin he olivat ennalta ajatelleet.

Opetuksen sähköistyminen näkyy heidän arjessaan merkittävästi. Lähes jokaisella oppitunnilla käytetään tietokoneita ja yli puolet koeviikon kokeista oli ollut sähköisiä. Oppilaat antoivat kyllä kiitosta tietokoneiden käytön hyvistä puolista, eikä negatiivista palautetta juuri ollut.

Maria Kujanpää 15A

Terveisiä Manchesteristä!

15B-ryhmän opiskelija Maiju lähettää terveisiä kunkkulaisille Iso-Britanniasta: 
"Mulle kuuluu hyvää, kaks kuukautta oon ollu täällä Manchesterissa nyt ja aika menny ihan hujauksessa! Toinen kuukasi meni vielä nopeemmin kuin eka kun pääsin kunnolla arkeen kiinni ja totuin tapoihin.

Koulussa olen science luokalla eli opiskelen biologiaa, kemiaa, matikkaa ja englantia. Meillä ei oo ollenkaan koulukirjoja vaan kurssit koostuu palautettavista isoista tehtävistä joita tehään tunneilla ja kotona läksyksi, esimerkiksi syyslomaksi tuli läksyksi kirjottaa 2000 sanan kemian "essee". Asiat on kuitenki yksinkertaisia ja tuttuja ja oon kaikki opiskellu Suomessa jo 9lk tai lukiossa.

Paikka missä mä asun näyttää tavalliselta brittiläiseltä asuinalueelta, talo on paritalo (kylmä) ja sisällä on kokolattiamatto koko talossa, sekä kylmä- ja lämminvesihanat erikseen. Ja ikkunat aukee alhaalta ylös, poikittain. Mulla on host sisko Italiasta, joten oon oppinu myös joitain sanoja italiaksi.

Tässä joitain kuvia vielä Manchesterista."
  

Kaikki talot ovat samanlaisia, tietenkin.

 Englantilainen postilaatikko.